Kissanomistajan alkeet, osa 3: Lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

 Tämä on viisiosaisen juttusarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Kissan lelut

Lelut ovat tärkeitä myös aikuisille kissoille, sillä niiden avulla kissa pystyy toteuttamaan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistään. Lelujen avulla kissat saavat purkaa energiaansa ja saalistustarvettaan kaikessa rauhassa eivätkä turhaudu. Oikein energisille ja leikkisille kissoille kelpaa leluksi melkein mikä tahansa, mutta jotkut kissat ovat tarkkoja siitä, minkälainen lelu innostaa leikkiin. Perinteiset rapisevat tai helisevät hiirilelut ovat monelle kissalle mieleen, mutta nykyään kissoille löytyy myös kaikenlaisia ääntäkin pitäviä leluja.

Lilja tykkää noutaa palloa.

Lattiaa pitkin vierivät lelut, kuten pallo tai hiiri, ovat kissalle mielekkäitä. On hauskaa pyydystää ja pureskella leluhiiriä tai isoja pehmeitä leluja. Saalistusta matkivia leikkejä ovat myös painimisleikit ja siksi lelut, joiden kanssa voi painia, ovat kissasta mielenkiintoisia. Painimiseen sopivat pehmeät isot pallot tai pötkylät, joita voi halutessaan itsekin virkata. Eri materiaaleista valmistettuja leluja löytyy myös lemmikkieläinkaupoista. Leikkitunnelit voivat olla hauskoja kissalle siksi, että osa niistä on melko rapisevia, mutta samalla ne voivat toimia kissan piilo- tai lepopaikkana. 

Erilaisia kissanleluja.

Leluihin voi halutessaan lisätä kissanminttusuihketta tai -jauhetta, mikäli kaupasta saaduissa leluissa ei sitä valmiiksi jo ole. Huomaa, että kissanmintun vaikutus kestää vain viitisentoista minuuttia. Kissanminttu saattaa kuitenkin tehdä joistakin kissoista, erityisesti kolleista, aggressiivisia. Tällöin ei kannata antaa kissanminttua: vaihtoehtoisesti voi kokeilla valerianaa eli suomalaisittain virmajuurta. Valeriana vaikuttaa useampiin kissoihin kuin kissanminttu. Vaikka valerianalla on rauhoittava vaikutus ihmisiin, niin kissoihin se vaikuttaa samoin kuin kissanminttu. Näitä kissanyrttejä voi halutessaan suihkauttaa raapimapuuhunkin.

Jos kissa ei innostu edellä mainituista, niin kokeile matatabia, joka on kissanminttua voimakkaampaa, mutta aiheuttaa samantyyppisen reaktion. Monet kissat, jotka eivät reagoi kissanminttuun, reagoivat kuitenkin matatabiin. Tutkimusten mukaan lähes 75 % kissoista, joihin kissanminttu ei vaikuta, reagoi matatabiin. Sen tuoksu stimuloi kissan aisteja ja tekee kissasta aktiivisen ja leikkisän. Matatabiakin löytyy jauheena, suihkeena sekä valmiina joissakin kissan leluissa. Kissanminttua, valerianaa tai matatatabia sisältävät lelut kannattaa säilyttää ilmatiiviissä pussissa, jotta niiden tuoksu säilyy pidempään. 

Fete Veneten Torsti tykkää kokeilla hampaitaan, joten matatabitikkujen pureskelu on sille mielekästä ajankulua. Matatabitikut ovat lisäksi terveellisiä, sillä ne puhdistavat kissan hampaita.

Lisäksi on matatabitikkuja, joiden pureskelu puhdistaa kissan hampaita, mikä on erityisen hyvä silloin, kun hampaiden pesu ei onnistu siksi, että kyseessä oleva kissa ei ole käsiteltävä. Tikut ovat myös terveellisiä, sillä ne sisältävät vitamiineja ja mineraaleja. Huom! Älä jätä kissaasi valvomatta, kun annat matatabitikun: kissan irti pureskelemat osat saattavat juuttua ja johtaa tukehtumiseen!

Varrelliset lelut ovat sellaisia leluja, joilla ihminen voi leikittää kissaa. Varren päästä tai varresta lähtevän narun päässä on jokin pehmeä lelu, kuten höyhenhuiska, jota kissa saalistaa ihmisen heiluttaessa huiskaa. Varrellisia huiskaleluja ei kuitenkaan kannata jättää kissan saataville silloin, kun ihminen ei ole paikalla näkemässä kissan leikkimistä, sillä niissä olevat narut ja höyhenet voivat kesken leikin hajotessaan olla kissalle vaaraksi.

Läheiset ystävykset, Temmuzun Simba ja Saariston Oili, viihtyvät välillä samassa pedissä

Kissoille on myös laserleluja, mutta ne voivat olla kissoille stressaavia, koska niitä ei voi oikeasti saada kiinni. Tällöin kissan saalistuskokemus jää puutteelliseksi. Laserlelujen käyttö voi aiheuttaa kissalle stressin lisäksi turhautumista ja käytöshäiriöitä. Siinä tapauksessa, että kissa kuitenkin tykkää leikkiä laserlelulla eikä vaikuta sen jälkeen stressaantuneelta tai turhautuneelta, niin kissaa voi laserlelullakin leikittää. Kunhan muistaa leikin päätteeksi ohjata valon johonkin toiseen leluun, kuten hiireen, jotta kissa voi napata sen ja kokea saaliistaan onnistumisen tunnetta. Huom! Älä osoita laseria suoraan kissaan päin.

Tarjoa aluksi mahdollisimman erilaisia leluvaihtoehtoja, jotta selviää, minkälaisista leluista ja leikeistä omat silkkitassusi tykkäävät. Lemmikkieläinliikkeistä löytyy kaikenlaisia leluja, mutta niitä voi tehdä helposti itsekin.

Hani leikkii lempilelullaan.

Kiipeily- ja raapimispuut

Monet kissat haluavat päästä korkealle tähystämään ympäristöään, ja siksi kissalle tulisikin hankkia kiipeilypuu. Kiipeilypuu tulisi valita sen mukaan, minkälaiselle kissalle se on tulossa: iso ja vilkas kissa tarvitsee isomman ja tukevamman kiipeilypuun kuin pentu tai sellainen kissa, joka ei viihdy korkeuksissa. Jos samassa taloudessa asustelee kovin erikokoisia kissoja tai joku kissoista omii kiipeilypuun, niin kannattaa hankkia useampi kiipeilypuu.

Kiipeilypuun voi halutessaan myös nikkaroida itse, kunhan jalustasta tekee niin tukevan, ettei kiipeilypuu horju tai kaadu kissan kiipeillessä ja hypellessä. Kiipeilypuut päällystetään yleensä köydellä tai muulla materiaalilla, joka houkuttelee kissaa raapimaan ja kiipeilemään. Näin ne myös kestävät paremmin kissan kiipeilyä. Lisäksi kiipeilypuussa on hyvä olla tasanteita ja piilopaikkoja kissojen tarkkailuhetkiä ja lepäämistä varten.

Pikku Myy hoitamassa kynsiään.

Jotkut kissat tykkäävät enemmän kiipeilystä kuin toiset. Kiipeilystä tykkääville kissoille voi kiinnittää seinille tasanteita kiipeilyä ja/tai raapimista varten. Niiden kanssa on oltava kuitenkin tarkkana, että kiinnitys pitää hyvin, jotta se ei petä kissan hypätessä tasanteelle.

Kiipeilypuu toimii usein samalla myös raapimispuuna, mutta jos näin ei ole, niin sellainen kannattaa hankkia erikseen. Isossa raapimistornissa tai -tynnyrissä on kissalle paljon pinta-alaa kynsien hoitamiseen, minkä vuoksi ne sopivat varsinkin isoille kissoille. Pennuille tai muuten pienikokoisille kissoille voi myös hankkia raapimistornia pienemmän raapimatolpan. Raapimatolpan voi sijoittaa esimerkiksi sohvan tai muun huonekalun läheisyyteen, mikäli kissalla on huono tapa käydä kynsimässä kyseistä huonekalua. Lisäksi saatavilla on monenlaisia raapimiskalusteita, kuten raapimalautoja ja -mattoja.

Jo edesmennyt Härmä hyppäämässä raapimistynnyriin.

Pedit ja piilot 

Pediksi kissalle voi käydä nojatuoli, sängyn pääty tai ihan vain tyynykin. Usein kissat tykästyvät lämpimiin paikkoihin, ja siksi lattiapaikka lattialämmityksellä, lämpötyyny tai paikka patterin päällä houkuttelevat: kaupoista saa myös lämpöpatterin yläpuolelle tai itse patteriin kiinnitettäviä patteripetejä. Yleisimpiä markkinoilla olevia petejä ovat kuitenkin erityyliset pehmopedit, joista voi kukin valita oman makunsa mukaiset pedit kissoilleen.

Toisinaan kissat eivät etenkään aluksi kiinnostu valmiiksi ostetusta lepopaikasta: uuteen kotiin saavuttuaan kissa saattaa piileskellä esimerkiksi sohvan tai pesukoneen takana tai sängyn alla, mutta rohkaistuttuaan alkaa löytää muitakin lepo- ja piilottelupaikkoja asunnosta. Kissoille on markkinoilla laaja valikoima erilaisia pesiä ja majoja, joihin pääsee paremmin piiloutumaan kuin pelkkiin peteihin. Joskus kissalle miellyttävä piilopaikka voi olla ihmisistä hyvinkin yksinkertainen, kuten tavallinen pahvilaatikko. Laatikkoon voi laittaa pehmusteeksi ja lämmikkeeksi viltin, pyyhkeen tai muun kodin tekstiilin.

Nymphadora van Pikis on löytänyt pahvilaatikosta kotoisan piilon.

Hanki riittävästi erilaisia pesäpaikkoja, jotta kissat voivat valita niistä mieleisensä. Piilottelupaikkoja ei tarvitse kaikkia ostaa, vaan niitä voi luoda tietyntyyppisellä sisustuksellakin: vaatekomerot, sohvantaukset ja isot huonekasvit luovat käyttökelpoisia piilopaikkoja. Huom! Vältä kissoille myrkyllisiä kasveja, suosi kissaturvallisia! Sisustusta huomioidessa kannattaa samalla kartoittaa kodin riskitekijöitä kissoille.

Jokaisella talouden kissalla tulisi olla oma piilopaikka, jossa voi levätä rauhassa ihmisiltä tai kodin muilta kissoilta sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Kissa tarvitsee aika ajoin omaa tilaa niin ihmisiltä kuin toisilta kissoiltakin. Oman tilan tarve on yksilöllistä ja sen määrään vaikuttaa erityisesti se, ovatko kissat ystäviä keskenään vai sietävätkö ne vain toisiaan. Ystävykset tunnistaa siitä, että kissat ottavat toisiinsa kontaktia esim. puskevat toisiaan ja tervehtivät toisiaan rennosti hännät pystyssä. Kissojen keskinäisistä leikkitappeluista (ja kunnon tappeluista) löydät lisätietoa täältä.

Saariston Untamo tarkkailee kiipeilytasanteen korkeuksista.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Helskatti: Saalistusleikki on jokakissanoikeus

Hill's: Miten kissanminttu vaikuttaa kissaan?

Kattipuoti: Valerianalelut

Kissansilmin: Kissan tilantarve

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Näin valitset kissalle mieleisen raapimispuun

Peten koiratarvike: Mitä on matatabi?

Sijaiskodin oma kissa Mikki on löytänyt leikkitunnelista hyvän saalistuspaikan leikin lomassa. Edesmennyt Maustemäen Meirami intoutui leikkiin mukaan.

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Tämä on viisiosaisen juttusarjan toinen osa. Aikaisemman osan löydät täältä: Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit.

Kissanhiekka

On suositeltavaa käyttää kissanhiekkaa, johon kissa on tottunut, sillä äkillinen hiekanvaihdos saattaa aiheuttaa sen, että kissa tekee tarpeensa muualle. Jos hiekkatyyppi on kuitenkin syystä tai toisesta tarpeen vaihtaa, niin kissan voi totuttaa uuteen hiekkaan lisäämällä vähitellen uutta hiekkaa vanhaan.

Laita laatikkoon riittävä määrä hiekkaa. Määrä on riittävä, kun hiekkaa kaivellessaan kissa ei pääse tekemään tarpeitaan aivan laatikon pohjalle. Tällöin virtsa on myös helpompi saada siivottua, eikä haju pinty laatikon pohjaan.

Edesmennyt Nötkötti tarpeillaan avomallisessa hiekkalaatikossa.

Kissanhiekoilla on erilaisia ominaisuuksia:

• paakkuuntuva tai paakkuuntumaton > paakkuuntuva on suositumpaa kuin paakkuuntumaton, sillä pissapaakku on helpompi siivota, ja hiekka pysyy pidempään puhtaana ja hajuttomana
• hienojakoinen mikrohiekka tai karkea hiekka > usein pienirakeinen hiekka on paakkuuntuvaa, kun taas karkea soramainen hiekka murtuu helpommin (kissat myös suosivat hienojakoista hiekkaa, koska se tuntuu usein mukavammalta tassuissa)
• hajustettu tai hajustamaton > hajustettu hiekka peittää hajuja ja pitää ympäristön raikkaana, mutta voi karkottaa kissan laatikolta tai aiheuttaa kissalle allergiaa
• hajunsitomis- ja imeytymiskyky vaihtelevat hiekoittain > hyvin imu- ja hajunsitomiskykyistä kissanhiekkaa ei tarvitse vaihtaa yhtä usein kuin huonompilaatuista hiekkaa
• pölyävyys > pölyävä kissanhiekka voi aiheuttaa hengitystieoireita niin kissalle kuin ihmisellekin

Perinteisen savihiekkapohjaisen kissanhiekan ohella markkinoilta löytyy myös kristallihiekkaa ja puupellettejä, jotka ovat molemmat kevyempää materiaalia kuin perinteinen kissanhiekka.

Kristallihiekka on erittäin imukykyinen sisältämänsä piidioksidin eli silikan vuoksi, ja siksi se sitoo hyvin hajuja. Silikan vuoksi kristallihiekka saa toisinaan myös nimen silikaattihiekka. Paakkuuntumattomassa silikaattihiekassa virtsa imeytyy silikaattirakeisiin, joten laatikosta poistetaan vain ulosteet, kunnes hiekka vaihdetaan kokonaan. Myös paakkuuntuvaa silikaattihiekkaa on saatavilla kaupoissa.

Kristalli- eli silikaattihiekkaa.

Kristallihiekan lisäksi on puupohjaista kissanhiekkaa. Paakkuuntumattomat puupelletit hajoavat kastuessaan puruiksi, joten kristallihiekan tavoin laatikosta poistetaan vain ulosteet hiekan vaihtoon asti. Ulostetta lapioidessa tulee helposti purun lisäksi myös puupellettejä mukaan, joten turhaa hävikkiä tulee helposti. Toisaalta pelletit ja purut voi yleensä laittaa biojätteeseen tai kompostoida sen jälkeen, kun uloste on lapioitu joukosta pois. (Huom! Tarkista asuinalueesi jäteohjeet, koska kaikissa paikoissa puupohjaista kissanhiekkaa ei voi lajitella biojätteeseen!) Vaihtoehtoisesti puupelletit ja -purut voi polttaa tai laittaa energiajätteeseen. Paakkuuntuvaa puupohjaista hiekkaa käytettäessä hävikkiä ei tule, sillä pissapaakut saadaan helposti siivottua pois.

Puupellettejä.

Kissan jätösten päivittäistä siivoamista varten kissanvessan lähettyvillä kannattaa olla jonkinlainen roska-astia. Tarkoitusta varten markkinoilla myydään kissanvessaroska-astioita, joissa on erityinen mekanismi, jolla on tarkoitus estää hajujen leviäminen muualle asuntoon. Lisäksi niissä saattaa olla pidike kissanhiekkalapiolle. Halutessaan voi käyttää kuitenkin mitä tahansa roska-astiaa, jonka voi sijoittaa hiekkalaatikon läheisyyteen.

Hiekkalaatikot

Hiekkalaatikoita tulisi olla yhtä monta kuin taloudessa on kissoja, ja sen lisäksi vielä yksi ylimääräinen hiekkalaatikko. Näin jokainen kissa saa oman vessarauhan. 

Hiekkalaatikot kannattaa valita omien kissojen mieltymysten mukaan, mutta lisäksi on hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat:

• hiekkalaatikon malli: avoin tai suljettu > jos kissan mieltymyksestä ei ole etukäteen tietoa, niin kannattaa valita avovessa, sillä se yleensä miellyttää kissoja enemmän kuin suljettu kopallinen tai päältä kuljettava vessa (sisäänkäynti yläkautta)
• hiekkalaatikon koko > vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen (liian pieni laatikko on kissoille epämukava käyttää)
• hiekkalaatikon syvyys > korkeat laidat auttavat pitämään hiekan laatikon sisäpuolella, vaikka siellä käyvä kissa olisikin innokas kaivelemaan (mikäli wc:seen tai kylpyhuoneeseen ei mahdu kovin suurta hiekkalaatikkoa, sijoita isot kissanvessat toiseen huoneeseen)

Jos käytät paakkuuntumatonta puupohjaista kissanhiekkaa, kannattaa hankkia kissanhiekkalaatikko, jonka pohjassa on ritilä, jonka kautta puru siivilöityy alemmalle tasolle, josta se on sitten helpompi poistaa.

Päältä kuljettava vessa.

Markkinoilta löytyy lisäksi itsepuhdistuvia kissanvessoja, jotka helpottavat kiireistä arkea, koska niitä ei tarvitse siivota samalla tavalla kuin perinteisiä kissanvessoja. Mallista riippuen vessaan vaihdetaan kuitenkin säännöllisesti kissanvessan suojapussi ja suodatin. Itsepuhdistuviin kissanvessoihin sopii paakkuntuva hiekka, sillä ne toimivat usein mekanismilla, jossa paakut erotellaan jätesäiliöön siivilöimällä hiekka ritilän lävitse. Jotkut itsepuhdistuvista vessoista toimivat vivusta kääntämällä, kun taas jotkut ovat vielä automaattisempia ja siivoavat itsekseen kissan poistuttua vessasta. Automaattiset itsepuhdistavat kissanvessat havaitsevat painosensorien ja infrapunatunnistimien avulla, milloin kissa lähtee vessasta ja siivoavat vessan vasta sitten.

Hiekat jäävät kopallisen vessan edustalla olevaan mattoon, minkä ansiosta ne eivät kulkeudu muualle asuntoon. Maton tilalle voi laittaa myös esim. kurakaukolan, missä on matalat laidat.

Itse hiekkalaatikon lisäksi tarvitaan myös:

• kissanhiekkalapio (ellet hanki itsepuhdistuvaa mallia) > hiekkalaatikko siivotaan jätöksistä vähintään kerran päivässä (Huom! Liian harvoin siivottu laatikko aiheuttaa helposti sen, että kissa alkaa vältellä tarpeiden tekemistä laatikkoon!)
• kissanhiekkamatto > kissanvessan edustalle voi halutessaan laittaa lemmikkieläinkaupoista saatavan kissanvessan edusmaton, kylpyhuone- tai ovimaton tai oikeastaan minkä tahansa sopivan kokoisen maton tai vaikka kurakaukalon estämään hiekan kulkeutumista muualle asuntoon 
• kloriittia, etikkaa ja pissanpesuainetta > kissanvessan ja mahdollisten ohipissojen pesua varten (ks. ohjeet Dewin somepostaus Ohipissaileeko kissasi, etkä tiedä millä tai miten siivota sotku?)

Grannen Happy tutkii päältä kuljettavaa vessaa.

Kissanvessan pesuohje:

Pese kissanvessa 2–4 viikon välein miedolla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä. Hiekkalaatikko on pestävä ja hiekat vaihdettava säännöllisesti, sillä kissat pitävät siisteydestä eivätkä mielellään käy likaisessa vessassa.

Pesun jälkeen desinfioi hiekkalaatikko kloriitilla. Vaihtoehtoisesti voit suoraan pestä kissanvessan pelkällä kloriitilla. Huom! Käytä kloriitin kanssa vain haaleaa/viileää vettä, sillä kuuman veden kanssa kloriitti muodostaa höyryä, jota on vaarallista hengittää!

Muista huomioida myös hiekkalaatikon sijainti, sillä kissa tarvitsee tarpeidentekopaikakseen rauhallisen ja turvallisen paikan. Kissanvessoja kannattaa sijoittaa eri huoneisiinkin, koska kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu tehdä tarpeet useampaan eri paikkaan. Kissanvessaa ei kannata sijoittaa ihmisen kulkuväylille, ikkunan eteen, oven suuhun tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa kissa voi tulla häirityksi tai tuntea olonsa turvattomaksi. Muutoin kissa saattaa alkaa käydä tarpeillaan muualla kuin hiekkalaatikolla. 

Jos kissalla ilmenee sisäsiisteysongelmia, tutustu postaukseen kissojen virtsatieongelmista.

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Kissanvessa (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

BestFriend: Kissanhiekka

Kissansilmin: Hiekkalaatikkoasiaa

Lemmikille: Itsepuhdistuva kissanvessa

Litterlocker: Litter cleaning made easy

Peten koiratarvike: Hiekkalaatikot ja vessat

PrimaCAT: Löydä paras kissanhiekka

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta kissoista tai kissan omistamisesta, joten saimme sometiimissä idean - tehdään tekstisarja, missä esittelemme kissojen tarvitsemia asioita. Sijaiskotina sekä sometiimissä toimiva Ruu kirjoitti blogiin viisiosaisen kokoelman, minkä tavoitteena on toimia oppaana kissan omistamisen suhteen - kissoille kun ei riitä pelkkä puhdas vesi ja katto pään päällä.
 
Seuraavan viiden viikon aikana julkaisemme kaikki osat: 

1. Kissan ravinto sekä ''ruokailuvälineet''
2. Kissan vessat sekä erilaiset kissanhiekat
3. Lelut, kiipeily- ja raapimispuut, pedit sekä piilot
4. Kissojen lääkekaappi sekä turkinhoito
5. Kissan turvallinen ulkoilu sekä kuljetus

Kissan omistaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta ei se ole myöskään niin helppoa kuin joskus on voitu ajatella. Toivommekin, että niin uudet kuin nykyisetkin kissanomistajat saisivat tästä juttusarjasta jotain uutta tietoa irti, jota voisivat hyödyntää. Hyväksi kissanomistajaksi ei synnytä, vaan siihen opetellaan.                                                        

- Jonna P., sometiimivastaava

Hani tahtoo muistuttaa kaikkia, että kissat vaativat tarvikkeiden lisäksi myös loputtoman määrän verran rakkautta ja huomiota.

Kannattaa tutustua perusasioihin, joita kissat tarvitsevat päivittäisessä elämässään viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös kissan hankinnasta on tehty. Sopivan kissan valintaan löytyy vinkkejä tämän blogin teksteistä  Lue tämä ennen kuin ostat kissanpentua ja Rotukissa vai kotikissa. Lisätietoa vastuullisesta kissan hankinnasta löytyy tekstistä Miksi adoptoida kissa. Mikäli olet kiinnostunut hankkimaan kissan Dewiltä, kannattaa tutustua aihetta käsittelevään tekstiin ennen adoptiolomakkeen täyttämistä. 

Muistathan, että kissalle on suotavaa hankkia seuraksi lajitoveri, sillä kissa on laumaeläin. Kissat ovat sosiaalisia olentoja, jotka leikkivät keskenään, osoittavat huomiota toisilleen ja hoitavat toistensa turkkeja. Tietenkin tähän on poikkeuksiakin, sillä jotkut kissat viihtyvät paremmin yksin kuin kaverin kanssa. Kaikki kissat ovat yksilöitä, ja siksi kissan tarpeet tulisi aina huomioida yksilöllisesti.

Maustemäen Neilikka odottaa tuimana ruokaa.

Ravinto

Kissat ovat lihansyöjiä: lajityypillisesti kissan ravinto on kokonaan eläinperäistä. Silti marketeissa myydään paljon huonolaatuisiakin kissanruokia, joiden tuoteselostuksista paljastuu, että kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän eläinperäistä ainesta kuin kasviperäistä. Runsas kasviperäinen ruoka voi aiheuttaa terveysongelmia lihansyöjille. 

Kissa tarvitsee paljon proteiinia sen vuoksi, että kissan elimistö hajottaa tietyn määrän proteiineja joka aterian jälkeen. Jos kissa saa liian vähäproteiinista ravintoa, kissan elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Siksi kissalla on suuri eläinproteiinin tarve ja siksi on niin tärkeää, että suurin osa ravinnon proteiineista on nimenomaan eläinperäistä. 

Kissoille sopivaa laadukasta ruokaa ovat eläinperäiset proteiinit ja rasvat, jotka eivät juurikaan sisällä kasviperäistä ainesta, kuten viljaa, vihanneksia tai sokeria. Hyviä esimerkkejä laadukkaista kissanruoista löytyy tämän blogin märkäruokaa ja kuivaruokaa käsittelevistä teksteistä. Kissaa voi halutessaan myös raakaruokkia, mutta ennen sen aloittamista kannattaa perehtyä raakaruokintaan aktiivimme Lindan blogitekstissä Kissan raakaruokinta.

Pikku Myy haukkaamassa kauranorasta.

Pääasiallisen ruoan ohella kissalle voi kasvattaa kotona ruohoa, kuten ohran-, kauran- tai vehnänorasta tai maissia. Huom! Älä anna pääsiäisen aikaan kasvatettavaa rairuohoa, sillä se voi olla kissalle myrkyllistä! 

Kissanruohon avulla kissa saa oksennettua karvapalloja, joista muuten saattaisi muodostua suolitukos. Suolitukoksia voi ehkäistä myös hoitamalla kissan turkkia (aiheesta lisää tämän juttusarjan osassa 4). Lisäksi ruohon tarjoaminen kissalle voi auttaa pitämään kissan erossa huonekasveista.

Fella La Mowers ylpeänä ruohonsa kanssa.

Ostaessasi kissanruohoa ole tarkkana, sillä valitettavasti kaikki markkinoilla olevat kissanruohot eivät ole kissaturvallisia kasveja. Tarkista siis ennen ostoa, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin tarjoat sitä kissallesi! Katso täältä, mitkä kasvit ovat kissaturvallisia ja mitkä myrkyllisiä. Täältä löydät myös listauksen erilaisista ihmisten ruoka-aineista, mitkä ovat kissoille vaarallisia.

Kissoille on saatavilla monenmoisia herkkuja, kuten pakastekuivattuja liha- tai kalapaloja, monenlaisia lihatikkuja sekä erilaisia suuhygieniaan vaikuttavia herkkuja. Markkinoilta kannattaa valita myös viljattomia ja sokerittomia kissanherkkuja. Ota herkut huomioon kissan ruokavaliossa, mutta älä korvaa pääravintoa herkuilla! Kissanherkut ovat aina lisäravintoa. Herkkuja voi käyttää aktivointileluissa, jolloin kissa pääsee liikkumaan ja toteuttamaan luontaisia tarpeitaan. Herkut sopivat myös koulutettavan kissan palkitsemiseen. Muista, että herkkuja tulee antaa kohtuudella, ettei kissa pääse lihomaan! 

Kissan janojuoma on aina vesi, ja sitä pitää olla jatkuvasti tarjolla. Kissalle ei tule tarjota maitoa, sillä aikuisen kissan elimistö ei enää pysty hajottamaan laktoosia. Huom! Älä tarjoa edes vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne sisältävät fosforia, joka estää kalsiumia imeytymästä.

Rinkelillä on muovinen alusta ruokalautaselleen.

Juoma- ja ruokakupit

Kissojen juoma- ja ruokakuppien sijainnilla on merkitystä: niiden pitäisi olla riittävän kaukana toisistaan, sillä useimmat kissat eivät tykkää juoda ruokailupaikallaan. Tämä johtuu siitä, että luonnossa vesi voi saastua saaliseläimen sisälmyksillä. Kuppeja ei tulisi asettaa myöskään lähelle hiekkalaatikkoa, koska kissa ei mielellään ruokaile myöskään vessan lähettyvillä. 

Kissa juo vettä luonnostaan vähän, sillä suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa saalistaan. Jos ajatellaan kissan lajityypillistä ravintoa, niin hiiressä on 80 % eli hyvin suuri osa vettä. Jotta kissa joisi riittävästi, tarjoa vettä useasta eri vesikupista. Huom! Vesikuppeja kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa erityisesti helteellä, jotta nestehukka tai pahimmassa tapauksessa lämpöhalvaus eivät pääse yllättämään (ks. lisätietoa kissan lämpöhalvauksen estämisestä täältä). Vettä on hyvä olla myös saatavilla kissan tyypillisellä kulkureitillä. 

Osa kissoista välittää juomakuppinsa materiaalista: jotkut kissat juovat mieluummin esimerkiksi keraamisista tai lasisista kipoista kuin muovisista. Joillekin kissoille puolestaan on merkitystä sillä, miten korkea tai matala kippo on. Myös ruokakupin materiaaliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi vaikuttaa kissan kulinaristiseen kokemukseen. Yleensä kuitenkin metalliset kupit ovat kissoille mieleen, mutta kannattaa hankkia erilaisia kuppeja, jotta kissa voi valita niistä mieleisensä. Huom! Muoviset juoma- tai ruokakupit eivät ole ihanteellinen vaihtoehto siksikään, että ne voivat aiheuttaa iho-ongelmia, kuten aknea. Muista pestä sekä juoma- että ruokakuppi miedolla tai hajusteettomalla tiskiaineella päivittäin! Puhtautta arvostavana eläimenä kissa ei mielellään käytä likaisia astioita.  

Erilaisia ja erikokoisia kissan ruokakuppeja.

Ruoka- ja juoma-astioille voi hankkia alustan, jotta kissan syödessä ruokaa ei putoaisi lattialle tai matolle. Ruoka-alustat saattavat olla kuitenkin liian pieniä erityisesti siinä tapauksessa, että kissalla on tapana nostella ruoka ensin ulos kiposta ja syödä vasta sitten. Tarvittaessa voi käyttää isompaakin alustaa, kuten kurakaukaloa.

Nykyään kissoille löytyy paljon erilaisia aktivointileluja, joihin voi laittaa kissanruokaa, jota kissan on sitten kaivettava tai pyöriteltävä ulos. Aina kissat eivät kuitenkaan kiinnostu aktivointileluista. Tämä voi johtua siitä, että kissalla on jatkuvasti saatavilla ruokaa, eikä aktivointilelun käyttö tunnu kissasta kannattavalta. Jatkuva ruokatarjoilu on siis syytä ottaa pois, jotta aktivointilelut alkaisivat kiinnostaa. Jos kissa ei tunnu keksivän, miten aktivointilelu toimii, ihminen voi laittaa lelun joksikin aikaa kaappiin piiloon ja ottaa sen myöhemmin uudestaan esiin. Aktivointileluja saa myös eri vaikeustasoissa, mutta tarvittaessa kissalle voi tarvittaessa myös demonstroida, miten lelu toimii. Niitä voi tehdä helposti itsekin, esimerkiksi tyhjän vessapaperirullan sisälle voi laittaa kissanherkkuja tai kuivaruokaa ja taittaa päädyt niin, että kissa joutuu taiteilemaan ne auki päästäkseen herkkuihin käsiksi.

Jazz ja aktivointilelu.

Aktivointilelut ja lelut ylipäätään ovat mainio virike kissoille, sillä niiden avulla kissat pääsevät jäljittelemään luonteenomaista saalistuskäyttäytymistään. Aktivoinnin on todettu auttavan kissoja tunnesäätelyssä ja käytöshäiriöiden hillitsemisessä. Kissojen aktivoinnista löytyy kattavammin tietoa blogiteksteissä Kissan aktivointi ja Kissan lajityypillinen, aktiivinen ja turvallinen elämä. 

”Slow feeder” eli silikoninen ahmimisenestokuppi tai -matto hidastaa kissan syömistä. Ahmimisenestokupit sopivat hyvin ylipainoisille tai hotkimiseen taipuvaisille kissoille, koska siten kissa syö pienempiä suupaloja kerrallaan ja tulee nopeammin kylläiseksi. Ruoan hotkiminen voi myös aiheuttaa ilmavaivoja tai ruoansulatushäiriöitä. 

Maustemäen Nokkosella on käytössään silikoninen ahmimisenestomatto.

Markkinoilla on tarjolla myös monenlaisia ruoka- ja juoma-automaatteja. Osa niistä on joko ruokailua tai juomista varten; osaa voi käyttää molempiin tarkoituksiin. Ruokinta-automaatit toimivat ajastuksella, ja niistä voi tarjota sekä kuiva- että märkäruokaa. Joillekin kissoille on erityisesti mieleen virtaavaa lähdettä muistuttavat juoma-automaatit. Jos juoma-automaatti ei tunnu kelpaavan kissalle, kannattaa kokeilla vaihtaa sen sijaintia.

Kissatalouksiin, joissa tarvitsee varmistaa, että kaikki kissat saavat oman ruoka-annoksensa, kannattaa hankkia sirulla toimiva ruokinta-automaatti. Tämä on kätevää esimerkiksi silloin kun vain yhdellä perheen kissoista on lääkitys tai erityisruokavalio. Ruokinta-automaatissa on siis lukija, joka tunnistaa kissan sirun perusteella ja avaa luukun vain kyseiselle kissalle. Näin muut kissat ja ylipäätään muut lemmikit tai perheen pienet lapset eivät vahingossakaan pääse käsiksi kyseiselle kissalle tarkoitettuun ruokaan. Markkinoilta löytyy myös sovelluksella ohjattavia ruokinta-automaatteja.

Dewiltä adoptoidun Grannen Happyn kissakaveri Kille tykkää juoda vesiautomaatista. Automaatin valo alkaa vilkkua punaisena, jos vesi on liian vähissä.

Lähteet:

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Active Cat: Mitä ruohoa kasvattaa kissalle?

Biofarm Finland: SureFeed kissan ruokinta-automaatti

Bitiba: aktivointilelut

Dagsmark: Kissan aktivointi ruoalla ja leluilla

IAMS: Kaksi tai kolme kissaa on parempi kuin yksi

Kissan silmin: Kissan lajityypillinen ruokinta

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Ruoan kanssa askartelu on lemmikille terveellistä

Musti ja Mirri: Vinkkejä ruokakupista ateriointitottumuksiin

PrimaCAT: Miksi kissa ei juo?

SEY: Kissan ruokinta

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Leikkisästi tappelevat kissat

Miten erottaa toisistaan kissojen leikkitappelut ja oikeat tappelut? Joskus kissojen keskinäinen leikki näyttää hyvinkin hurjalta ihmisen silmin katsottuna. Mistä sitä sitten voi tietää, onko kyseessä vieläkin leikki vai tappelevatko kissat tosissaan? Pitäisikö ihmisen mennä väliin vai antaa kissojen selvittää välinsä keskenään?

Leikkiessä kissoista toinen saattaa yhtäkkiä tassutella pois tilanteesta, mutta se ei välttämättä tarkoita, että kissa olisi saanut leikistä tarpeekseen, tai että leikki olisi mennyt liian rajuksi sen mielestä. Kissa saattaa olla lähtevinään pois, mutta käykin yhtäkkiä taas toisen kimppuun: tämä on edelleen leikkiä, koska näin kissaeläimet saalistavat luonnossa. Kissat siis ikään kuin leikkivät, ettei niitä kiinnosta juokseeko toinen karkuun vai ei. Sitten kissa hyökkää jälleen kaverinsa kimppuun. Tämä on luonnollista käytöstä kissoille, sillä niin ne tekisivät saaliillekin.

Saariston Untamo leikkii sijaiskodin oman kissan Frodon kanssa.

Erityisesti pennut tappelevat harjaannuttaakseen saalistustaitojaan. Pennut leikkivät ja tekevät asioita ihan vain uteliaisuudesta, jotta ne näkisivät, mitä tapahtuu vaikkapa silloin kun puree toista. Sitten pentujen pitää tietysti kokeilla, mitä tapahtuu, jos puree vähän kovempaa. Pennut siis opettelevat ja kokeilevat voimiaan ja taitojaan. Jos kissat leikkivät toistensa kanssa paljonkin rajun oloisesti, niin kannattaa antaa niille leikin lomaan jokin interaktiivinen lelu. Näin voidaan välttyä siltä, etteivät kissat leikkiessään satuta toisiaan vahingossa tai hajota tavaroita ympärillään. Leikin tunnistaa myös siitä, että toinen kissoista voi jäädä selälleen makaamaan tai muuhun rentoon asentoon odotellessaan, että toinen palaisi leikkimään. Jos kissa olisi oikeasti peloissaan, se ei jäisi selälleen makoilemaan.

Kissojen leikkien tai tappeluiden suhteen on syytä seurata myös sitä, miten kissat käyttäytyvät akuutin tilanteen päätyttyä. Jos kissat piiloutuvat toisiltaan, vetäytyvät eri nurkkiin tai sattuu oikeasti niin pahasti, että tulee verta, voi kyseessä olla oikea ristiriita kissojen välillä. Tällöin kissat on syytä erottaa toisistaan. Jos tutustutetaan aikuisia kissoja, on syytä ottaa isoja askeleita taaksepäin. Kissojen tutustuttamisesta voi lukea lisää täältä.

Paettuaan kodin toista kissaa Killeä Grannen Happy kietoo häntänsä ympärilleen, mikä viestii pelosta.

Todellisen tappelun, esimerkiksi sellaisten kissojen kesken, jotka eivät tule toimeen keskenään, huomaa kyllä. Jos kissa todella tuntee tarvetta antaa köniin toiselle kissalle, niin jälki voi olla melko pahaa, jopa veristä. Kissat ovat kuitenkin saalistajia, petoeläimiä, jotka tietävät, miten saalista satutetaan.

Jotta kissojen keskinäisistä väleistä saa hyvän käsityksen, on syytä tarkkailla kissoja niiden omassa ympäristössä, esimerkiksi leikin lomassa. Kuitenkin kannattaa tarkkailla lisäksi myös sitä, miten kissat käyttäytyvät ilman toisiaan, vaikkapa silloin kun toinen on toisessa huoneessa ja mitä tapahtuu sitten, kun toinen tulee paikalle.

Saariston Oili pelokkaana.

Tarkkaillessa sitä, miten kissat käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja miten ne käyttäytyvät toistensa kanssa, on lisäksi tarkkailtava kissan elekieltä. Kissat kuitenkin ilmentävät tunteitaan erilaisilla eleillä ja ilmeillä, jotka kissanomistajan on hyvä osata tunnistaa, koska siten on helpompi analysoida, minkälaisesta tappelutilanteesta kissojen välillä on kyse. Jos tappelu ei ole leikkiä, kissa voi olla pelokas tai aggressiivinen. Pelokkaan kissan tunnistaa pyöreistä silmistä ja aivan littanoiksi sivuille kääntyneistä korvista. Tällöin kissa myös kietoo häntänsä ympärilleen tai jättää tassujensa väliin. Ylipäätään on hyvä muistaa huomioida myös kissan hännän liikkeet. Kissan hännän heiluminen laajassa kaaressa ilmaisee epävarmuutta tai levottomuutta, mutta toisinaan kissat viuhtovat häntäänsä myös saalistaessaan.

Kissa ilmaisee aggressiota seisomalla neljällä tassulla karvat pystyssä ja selkä köyryssä, jolloin hännän karvat pörhistyvät niin, että häntä näyttää paksulta. Pystyyn nostetut karvat saavat kissan näyttämään todellista isommalta, mikä luo uhkaavan kuvan kyseisestä kissasta. Karvojen pörhistäminen selästä ja niskasta kertookin yleensä joko uhkaamisesta tai puolustautumisesta. Uhattu tai ahdistunut kissa ei välttämättä uskaltaudu piilostaan ollenkaan, jollei omistaja ole paikalla. Uhattuna karvoja pörhistävän kissan korvat ovat suunnattuina eteenpäin ja katse tuijottava.

Kissan tunnemaailmasta kertoo käyttäytymisen, eleiden ja ilmeiden lisäksi myös ääntely. Vaikka usein luullaan, että kissan murina viestii vihaisuudesta, niin todellisuudessa se on osoitus pelosta joko toista kissaa tai ihmistä kohtaan. Kissan sähinä puolestaan ei suoranaisesti ole merkki aggressiivisuudesta, vaan se toimii varoitusäänenä. Sähinä kertoo, että kannattaa häipyä hyvän sään aikana, ellei halua jäädä taistelemaan.

Kissojen välisten suhteiden ymmärtäminen vaatii siis aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ennen kaikkea tarkkailua ja tietoa.

Kuudamin Kondiin ja Pordimoin hännät heiluvat leikin lomassa saalistusvietin merkiksi.

Lähteet:

Telkänranta, Helena (2023): Millaista on olla kissa? Helsinki: SKS Kirjat, liitteet s. 2, 4

Ylikorpi, Päivi (2013): Kissanhoidon käsikirja. Helsinki: Art House Oy, s. 132, 174–175

Jackson Galaxy: Are My Cats Playing or Fighting? | Cat Playing vs Cat Aggression

Care: Kissankielen peruskurssi: opi kissan äänet

Almonaturen blogi: Kissan häntä ja sen liikkeet

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti

Miten estää kissan lämpöhalvaus?

Helteillä huonelämpötila voi nousta tukalan korkeaksi myös kissoille, eikä tuuletusikkunoiden käyttö ole aina mahdollista tai siitä ei kovalla helteellä ole tarpeeksi hyötyä.

Seuraavaksi on lueteltuna muutamia vinkkejä, miten voi viilentää asunnon sisälämpötilaa ja auttaa kissaa viilentymään.

Viilentävä vesi:

• Kissan vesiastioita kannattaa sijoittaa eri puolille asuntoa.
• Kissalle on syytä tarjoilla vesibaari eli monenlaisia ja erilaisia vesiastioita, jotka kissa kokee houkutteleviksi (jos kissa juo muutenkin vähän, kokeile vesiautomaatteja).
• Osaan vesikupeista kannattaa laittaa jääpaloja tai makuvettä, osaan tavallista puhdasta vettä.

Makuvesiä voi tehdä eri tavoin:

1. suolatonta tai maustamatonta kanaa tai kalaa keittämällä tehty liemi (tätä voi myös pakastaa jääpalamuotissa ja lisätä vesikippoon)
2. vettä ja kissoille tarkoitettua juomaa (esim. Miamor) sekoitussuhteella 50/50
3. ”soup” eli kissoille tarkoitetut keittoruuat sekoitettuna veteen (tarkista, että sisältö sopii kissallesi!)

Vesikuppiin voi laittaa myös elektrolyyttijuomaa, joka lisää nesteen imeytymistä (apteekista saa jauhetta, joka lisätään veteen). 

Kevään Lempi vesileikkeineen.

Viilentävä ruoka:

• Jääpaloja voi laittaa myös märkäruokaan, mutta kannattaa huomioida, että jotkut kissat oksentavat/ripuloivat liian kylmästä ruuasta.
• Kissalle voi tarjoilla pakastettua märkäruokaa tai lihanpaloja.

Ympäristön viilentäminen:

• Viilennysmatot, jotka tosin kannattaa suojata kissan kynsiltä, sillä niiden sisällä oleva materiaali on myrkyllistä.
• Pyyhkeen sisälle laitettu kylmäkalle tai apteekin kylmäpakkaus, jossa on suoja ympärillä (varo kosteusvaurioita lattiamateriaalille).
• Tuulettimet (tuuletin itsessään ei viilennä tilaa vaan tekee vain viileyden kokemuksen iholle; jos haluat viilentää tilaa, aseta kylmäpakkaus tuulettimen eteen).
• Koska lämpö nousee ylöspäin, kannattaa tuuletin asettaa mahdollisimman korkealle ja mahdollisuuksien mukaan siten, että se puhaltaa kuumaa ilmaa pois huoneesta oven tai ikkunan kautta. (Muista kissaturvallinen ikkunaverkko!)

Kannattaa myös hyödyntää tilan materiaalit:

• Lattialaatat ja/tai -kaakelit saattavat olla viileitä paikkoja kissalle.
• Kissalla on oltava pääsy varjoisiin paikkoihin, mihin auttaa se, että kissalla on pääsy mahdollisimman moneen huoneeseen asunnossa.
• Vedellä ja/tai pakkasessa viilennettyjä pyyhkeitä voi laittaa esille, mikäli lattiamateriaali on siihen sopiva (esim. parkettia on syytä varoa).
• Jos kissa oleskelee märkätiloissa, lattiaa kannattaa kastella viileällä vedellä.
• Vesileikkien järjestäminen kissalle: laita ämpäriin viileää vettä ja leluja, joita kissa saa onkia sieltä.
• Kuivata pyykkisi samassa tilassa, jossa kissakin yleensä oleilee.

Temmuzun Nöövi ja Myy paistattelevat auringossa.

Kissakin voi saada lämpöhalvauksen oleiltuaan auringossa tai lämpimässä liian pitkään. Tämän ehkäisemiseksi kissan oleskelutilaa on viilennettävä edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti sekä nesteytettävä kissa tarjoamalla elektrolyyttijauhetta veteen sekoitettuna.

Seuraavista oireista tunnistat lämpöhalvauksen:

• Apaattisuus ja horjuminen
• Levottomuus
• Läähätys
• Oksentelu ja/tai ripulointi
• Kirkkaanpunainen kieli tai hyvin kalpeat ikenet
• Tahmainen ja paksu sylki
• Alentunut ruokahalu ja vastaavasti lisääntynyt juominen
• Ruumiinlämmön nousu (kissalla normaali ruumiinlämpö on n. 38–39°C)
• Pahimmillaan kissa voi olla shokissa tai tajuton.

Kissan oirehtiessa edellä mainitulla tavalla, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin! Eläinlääkäri osaa arvioida kissan tilan ja ryhtyä tarvittaessa jatkamaan kissan jäähdyttämistä ja antamaan nestehoitoa. Jos tilanne vaatii lähtöä eläinlääkäriin, pidä koppa viileänä esim. kylmien pyyhkeiden tai kopan ulkopuolella olevien kylmäkallejen avulla. Tarkkaile, ettei lämpötila laske liian alas.

Nestehoidossa kissa saa suonensisäistä nesteytystä kuivumisen ehkäisemiseksi, mikä auttaa myös ruumiinlämmön laskemisessa. Joissain tapauksissa voidaan tarvita lisähappea ja kouristuksia vähentävää lääkitystä. Eläinlääkäri ottaa myös verikokeet, jotta selviää, onko lämpöhalvaus vaikuttanut kissan sisäelimiin.

Kissan oirehtiessa on syytä mitata ruumiinlämpö:

• Lämmön voi itsekin mitata peräsuolesta eläimille tarkoitetulla digitaalisella mittarilla.
• Jos lämpöä on, sitä tulee laskea asteittain. HUOM! Älä jäähdytä kissaa liian nopeasti tai liian paljon!

Käsiteltävää kissaa voi ensi alkuun viilentää hitaasti seuraavilla tavoilla:

• Kiedo kissa viilennettyyn pyyhkeeseen
• Laita hieman kostea pyyhe hetkeksi pakkaseen ja pyyhi sillä kissaa (huolehdi, että pyyhe ei ole liian kylmä).
• Kastele kissan turkkia haalealla vedellä

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, laita viilennetty pyyhe esille sellaiseen paikkaan, johon kissa saattaisi muutenkin mennä.

Jos kissan juomista täytyy avustaa, niin huolehdi, että kissa pystyy nielemään nestettä ja että neste ei mene keuhkoihin!

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Helleohje (Koonnut Sakariina Liukkala, Eläinsuojeluyhdistys Dewi Ry Yhteistyössä Kissakummit ry, Mirrirescue ry, SEY Loimaa ry)

FirstVet: Lämpöhalvaus kissalla

FirstVet: Kuume kissalla

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

- Ruu, sometiimiläinen & sijaiskoti