25. tammikuuta 2024

Vaaralliset eteeriset öljyt

Joulukuussa 2022 Ylen tutkivaa journalismia tuottavan MOT:n jaksossa ''Haluatko menestyjäksi'', käsiteltiin eteerisiä öljyjä kauppaavaa verkostomarkkinointiyritystä. Yritys ja sen myymät eteeriset öljyt nousivat uutisiin erilaisten väärinkäytösten ja öljyjen kasvavan suosion takia.


Mitä eteeriset öljyt ovat?

Eteeriset öljyt ovat kasvien osista uutettuja aromaattisia öljyjä, ja niitä käytetään hajusteina niin kosmetiikassa kuin suitsukkeissa. Uuttamisen tuloksena kasvista saadaan pulloon tiiviisteenä pääasiassa terpeenejä, mutta myös alkoholeja, eettereitä tai oksideja, aldehydeja, ketoneita, estereitä, amiineja, amideja, fenoleita ja heterosyklejä. Nämä tuoksuvat aineet kasvissa houkuttelevat pölyttäjiä sekä suojaavat kasvia homeelta, kuivumiselta ja tuholaisilta.

Öljyt on yleisesti nähty terveyttä edistävinä ja tyypillinen tapa käyttää öljyjä ovatkin aromahoidot, joissa öljyillä uskotaan olevan parantavia vaikutuksia. Öljyjä käytetään tyypillisesti huoneilmaan tuoksua levittävän diffuuserin avulla, suitsukkeissa sekä suoraan iholle levitettynä. Joitain öljyjä käytetään viljelyssä hyönteisten- ja sienten torjunnassa, joillain on todettu olevan lääkinnällisiä vaikutuksia esim. tulehdusten hoidossa, anestesiassa, raskauden keskeytyksissä, diabeteksen sekä syövän hoidossa.

Eteerisiä öljyjä pidetään luonnollisina, turvallisina ja hoitavina, vaikka tällaisia ominaisuuksia löytyy vain osasta eteerisiä öljyjä ja nekin ovat toisistaan poikkeavia. Eteeristen öljyjen ominaisuuksien yleistäminen on vaarallista sillä jotkut eteeriset öljyt ovat myrkyllisiä pieninäkin määrinä. Kaikki eteeriset öljyt eivät ole turvallisia käyttää, joten niiden ominaisuuksista on otettava selvää ennen käyttöä. Useimmat öljyt sisältävät yleisiä allergeeneja ja aiheuttavat ihoärsytystä joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa. Sisäisesti käytettynä öljyt ovat ihmisellekin vaarallisia. Jotkut öljyt saattavat olla hengenvaarallisia myös lapsille vain iholle levitettynä, sillä lipofiilisten ominaisuuksien vuoksi jotkut öljyt imeytyvät iholta tehokkaasti elimistöön. Luonnollinen alkuperä ei tarkoita että eteeriset öljyt olisivat turvallisia! 

Gomez Kaitseval nukahti ikiuneen 6.9.2022. Hän ehti ilostuttaa monen Dewin vapaaehtoisen elämää yhtä paljon kuin kimpullinen kauniita kukkia. Dewin blogista löytyy teksti, missä luetellaan joitakin kissaturvallisia kukkia.


Aina haitallisia kissoille

Öljyä markkinoivat yritykset suosittelevat käyttämään öljyjä huoneilmaan myös lemmikkieläimille, hieromalla sitä eläimen turkkiin tai tassuihin, joskus myös sisäisesti. Tämä on hälyttävää, koska eteeriset öljyt ovat myrkyllisiä kissoille ihokosketuksessa, nieltynä ja hengitettynä. Eteeriset öljyt voivat aiheuttaa lemmikille vakavia elinvaurioita, kuten maksan vajaatoimintaa, kouristuksia, hengityshalvauksen ja jopa kuoleman. 

On tullut esille useita eri tapauksia, joissa kissat ovat saaneet vakavia myrkytysoireita eteerisistä öljyistä. Näissä tapauksissa huoneilmaan öljyä levittävät diffuuserit ovat olleet merkittävässä osassa: diffuuseria käytettäessä öljyä sisältävät pisarat kulkeutuvat hengitysteihin tai kissan turkkiin. Öljy voi joko imeytyä suoraan ihon läpi tai kissa voi niellä sen pestessään itseään. 

Kissat ovat erityisen herkkiä saamaan myrkytyksiä eteerisistä öljyistä, sillä kaikilta kissoilta puuttuu glukuronyylitransferaasi, maksaentsyymi, joka auttaa hajottamaan eteerisiä öljyjä. Täten haitalliset aineet kerääntyvät pehmytkudoksiin ja elintärkeisiin elimiin, poistumatta koskaan kissan elimistöstä. Ajan kuluessa säännöllisellä käytöllä pienetkin annokset voivat elimiin kerääntyessä aiheuttaa kuoleman tai vakavia myrkytysoireita. Omistaja voikin käyttää oletettavasti turvallisina pidettyjä eteerisiä öljyjä pieninä pitoisuuksina jonkin aikaa ilman oireita. Todellisuudessa kissaa myrkytetään hitaasti haitallisten aineiden kerääntyessä elimistöön. 

Kora ja Moira nauttivat mielummin ohrasta, kuin jostakin eteerisestä öljystä, jonka väitetään olevan hyväksi kissan suolistolle, kuten kamomillaöljy.


Vaarallista markkinointia

Verkostomarkkinointi on onnistunut valtaamaan Googlen hakutulokset. Jo toinen hakutulos eteerisistä öljyistä ja kissoista on MOT:n selvityksen kohteena ollut Young livingin -verkostomarkkinointiyritys. Yritys joka myy öljyjä erilaisiin tarkoituksiin ja on mm. lanseerannut lemmikeille oman öljysarjan, joiden ainesosaluetteloissa on myrkyllisiä öljyjä niin kissoille kuin koirillekin. Tämän hakutuloksen lisäksi, viisi ensimmäistä hakutulosta kauppaavat eteerisiä öljyjä kissojen hyvinvointiin. Monet näistä sivuista sivuuttavat täysin kissoille öljyistä aiheutuvat mahdolliset myrkytysoireet ja sivustoilla ohjataankin totuttamaan kissoja öljyihin pennusta lähtien. Tavoitteena on päästä hieromaan öljyjä kissojen turkkiin ja tassuille. Tähän välietappina toimii mm. öljyjen huoneilmaan höyrystäminen diffuuserin avulla. Vaikka öljyjä ei markkinoijien sivuilla kehoiteta käyttämään sisäisesti, lemmikin pestessä itseään, kulkeutuu öljy välttämättä lemmikin elimistöön. Näin on etenkin kissojen kohdalla, jotka pesevät itseään ahkerasti. 

ASPCA (American Society for the Prevention of Cruelty to Animals) ja Pet Poison Helpline eli lemmikkien myrkytyskeskus korostavat, ettei mitään eteerisiä öljyjä tulisi levittää lemmikin turkille, iholle tai tassuille. Sivustojen mukaan muutoinkaan käytettynä mikään eteerinen öljy ei ole kissalle turvallista. Myös lemmikkieläinklinikka Koira-kissaklinikka kirjoittaa suositun eteerisen öljyn, teepuuöljyn käytöstä, ettei öljyllä ole minkäänlaista tieteellisesti todistettua hoitavaa tai parantavaa vaikutusta. “Sen sijaan on useita kuvauksia tapauksista, joissa teepuuöljy on aiheuttanut eläimille myrkytysoireita - jopa kuoleman”. Artikkeli listaa useita kuolemaan ja tehohoitoon johtaneita tapauksia, joissa lemmikin iholle on levitetty öljyä hoitamistarkoituksessa. 

Vaikka useat nettisivut listaavatkin kissoille myrkylliset öljyt erikseen (luetteloista löytyy usein teepuuöljy, sitrus ja piparminttu), ei lemmikkiä tulisi altistaa millekään öljylle! On myös hyvä tarkistaa lemmikeille tarkoitetut iholle jätettävät hoitotuotteet, voiteet yms. mahdollisten myrkyllisten öljyjen varalta. Useissa lemmikeille tarkoitetuissa tuotteissa on käytetty esimerkiksi sitruunahappoa säilöntäaineena, vaikka sitruunahappo ja sitrusöljyt ovat kissoille ja koirille erittäin myrkyllisiä nieltyinä. Myös lemmikeille suunnatuissa punkkipannoissa ja -karkoitteissa on sekä kissoille, ja joskus koirillekin haitallisia eteerisiä öljyjä ja kemikaaleja. Kuten geraniolia, laventeliöljyä, sitruunaruohoöljyä, kurjenpolviöljyä ja limettiöljyä. 

Joitain öljyjä markkinoidaan lemmikeille usein stressiä lievittävillä vaikutuksilla. Nykyään markkinoilla on kuitenkin turvallisempia ja tieteellisesti tutkittuja vaihtoehtoja stressitilanteisiin. Lemmikkiliikkeistä ja apteekeista voi löytää erilaisia feromonihaihduttimia ja feromonisuihkeita, jotka jäljittelevät kissan omia feromoneja, sekä lisäravinteita eri toimintamekanismein lemmikin stressin lievittämiseen. Öljyjä markkinoidaan myös lemmikkien loishäätöön. Loisten tappamiseen markkinoidut öljyt ovat loisten ohella hengenvaarallisia myös itse lemmikeille, joten haethan turvallisemman loishäädön apteekista.

Jotkin öljyjä markkinoivat yritykset listaavat osan öljyistä vaarallisiksi, osan turvallisiksi lemmikeille. Yleistä tieteellistä näyttöä öljyjen turvallisuudesta ei kuitenkaan ole, eikä Dewi suosittele vastuullista lemmikin omistajaa käyttämään minkäänlaisia öljyjä niin, että niillä on riskinä joutua lemmikin elimistöön. Jos eteerisiä öljyjä tästä huolimatta käyttää, on oltava erittäin tarkkana öljyjen säilyttämisessä ja varmistettava, ettei öljyjä pääse missään tapauksessa lemmikin elimistöön.



Eteeriset öljyt koostuvat mm. seuraavista yhdisteistä:

Fenolit = erityisen myrkyllisiä kissoille. Fenoli ärsyttää hengitysteitä, limakalvoja ja ihoa. Äkilliselle myrkytykselle on tyypillistä maksa-ja munuaisvauriot sekä hengityksen lamaantuminen. Fenolimyrkytyksen oireisiin voi kuulua nykiminen, kuolaaminen, kompastelu, horjuminen, yleistilan lasku, kouristukset, halvaantuminen, maksan vajaatoiminta ja kuolema. Fenoli ja sen valmisteet luokitellaan ihoa syövyttäviksi.  

Fenolia käytetään mm. fenolihartsien, maalien, elintarvikkeiden lisäaineiden, räjähdysaineiden, polymeerien, desinfioivien puhdistusaineiden ja tekokumin valmistukseen. Fenloleita ovat esim. anetoli, chavikol, karvakrol, eugenol, tymoli, estragoli eli metyyliakvikoli

Ketonit = aiheuttavat neurologisia oireita. Ketoneista yksinkertaisin on propanoni eli mm. maalin liuottimissa ja kynsilakan poistoaineissa käytettävää asetonia. Ketoneita ovat: kamferi, karvoni, fenchone, jasmone, menthone, pincocamphone

Esim. kamferi on tappavaa 50-500 mg /kg annoksena, aikuinenkin ihminen voi saada vakavan myrkytystilan kuitenkin jo 2 g annoksella. Kamferimyrkytyksiä raportoidaan etenkin lapsilla. Kamferimyrkytykseen kuuluu huimausta, sekavuutta, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, suolen pidätyskyvyttömyyttä sekä hermosolujen tuhoutumista.

Terpeenit = kasvien oma puolustusmekanismi tuholaisia vastaan. Varsinkin lemmikit ovat monille terpeeneille herkkiä. Samanlainen rakenne ja toimintapa kuin tärpätillä.
Haitallisia terpeenejä ovat linaloli, limoneeni, sabineeni, alfa-terpineeni, gamma-terpineeni, pineeni (tärpätin pääkomponentti), ocimene, eukalyptoli (1,8-sineoli), terpinoleeni, kamfeeni, tujoni, (symeeni, muistuttaa rakenteeltaan terpeenejä)

Esim. limoneeni voi aiheuttaa allergiaa. Lisäksi sen on havaittu eläinkokeissa aiheuttavan suurina annoksina koe-eläinten kuoleman. Rottakokeissa on havaittu limoneenialtistuksen aiheuttavan munuaissyöpää. Limoneenin on osoitettu olevan erittäin myrkyllistä ihmisen keuhkosoluille.
Eläinkokeissa on myös tutkittu α-pineenin vaikutusta eläimiin hengitysilmassa. Kuolleisuus koe-eläimissä oli suurta niin suurilla pitoisuuksilla lyhytkestoisesti, kuin pienemmillä pitoisuuksilla pitkäkestoisesti. Hengitettynä pineeni voi aiheuttaa ihmisilläkin hengitysvaikeuksia ja sekavuutta. 

Aldehydit = reaktiivisia kemiallisia yhdisteitä ja niillä on ärsyttävä vaikutus limakalvoilla. Aldehydeja syntyy mm. alkoholin hapettumisreaktiona. Osa aldehydeista altistaa syöville. Aldehydeja sisältää esim. maalit, lakat ja pakokaasu. Eteerisissä öljyissä esiintyviä aldehydeja ovat mm.: kanelialdehydi, sitraali eli lemonaali, sitronellali, geraniaali, neral

Alkoholit = geranioli, linaloli, sitronelloli, terpineoli, bisabololi

Esterit = syntyvät alkoholista ja haposta esteröitymisreaktiossa. Estereitä käytetään mm. liimoissa, maaleissa ja lakoissa. Eteerisissä öljyissä esiintyy mm. bentsyylibentsoaatti, bornyyliasetaatti, geranyyliasetaatti, linalyyliasetaatti, metyylisalisylaatti, deltametriini

Myllymäen Arvi ja Lehmäpentuen Bos nuuskivat toisiaan turvallisesti. Kummankaan turkkiin ei ole levitetty mitään ''hoitavaa'' eteeristä öljyä, joka voisi jopa tappaa päästessään kissan elimistöön.


Eri lähteissä turvallisiksi luokitellut öljyt: 

Basilikaöljy (eteerinen) (essential basil oil)
Haitalliset aineet: Metyylisinnamaatti, metyyliakvikoli, korkea fenolipitoisuus, linaloli
Myrkytysoireet: Ihoärsytys, maksan vajaatoiminta, maksasyöpä, verenvuotohäiriöt, verihiutaleiden määrän lasku
Muita huomioita: Kasvina basilika on lemmikeille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. 

Seetripuuöljy (cedarwood oil)
Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet (limoneeni, pineeni, alfa- ja gamma terpiini)
Myrkytysoireet: Ihoärsytys, dermatiitti, pahoinvointi, oksentelu, hengitysvaikeudet, ataksia, uneliaisuus, sierain- ja silmävuoto. Voi johtaa maksa- ja keuhkovaurioon. Nieltynä tai hengitysteihin joutuessaan voi johtaa kuolemaan.
Muita huomioita: Laajasti lemmikeille turvallisena markkinoitu mm. loishäätöön. Hiirikokeissa seetripuun on havaittu aiheuttavan sikiöille epämuodostumia.

Eukalyptusöljy (eucalyptus oil)
Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus, useita terpeeniyhdisteitä (eukalyptoli, pineeni, linaloli, terpineeni) symeeni
Myrkytysoireet: Lisääntynyt syljeneritys, oksentelu, ripuli, alakuloisuus, voimattomuus, madaltunut syke, ataksia, kouristuskohtaus, maksan vajaatoiminta
Muita huomioita: Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla.

Fenkoliöljy (fennel oil)
Haitalliset aineet: Useita terpeeniyhdisteitä (fenkoni, limoneeni, pineeni) symeeni, metyyliakvikoli, anisaldehydi
Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, kouristuskohtaus, keuhkopöhö, ihoärsytys, ruoansulatuskanavan ärsytys, hengitysteiden ärsytys. Voi aiheuttaa maksavaurion.
Muita huomioita: Kasvina fenkoli on lemmikeille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen.

Tuoksukurjenpolviöljy (geranium oil)
Haitalliset aineet: Useita terpeeniyhdisteitä: Geranioli, linaloli, α-pineeni, myrseeni, limoneeni, mentoni, sitronelloli, geranyyliasetaatti
Myrkytysoireet: Oksentelu, laihtuminen, alakuloisuus, iho-oireet, hengitysoireet, sekavuus, silmien polttelu ja kirvely, yskä, kuume, syljenerityksen kasvu
Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla.

Olkikukkaöljy (helicrysum oil)
Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet (fellandreeni, pineeni, limoneeni, linaloli, kamferi)
Myrkytysoireet: Oksentelu, ripuli, alakuloisuus, voimattomuus, madaltunut syke, huimaus, sekavuus, ataksia, kouristuskohtaus, maksan vajaatoiminta, leukosytoosi
Muita huomioita: Markkinoidaan virheellisesti turvallisena öljynä kissoille.

Inkivääriöljy (ginger oil)
Haitalliset aineet: Ketonit: gingeroli, useita terpeenisiä yhdisteitä:
kamferi, B-Phellandreeni, α-Pineeni, geranial, zingiberene, β-bisaboleeni, β-Sesquiphellandrene ja kurkumeeni
Myrkytysoireet: Neurologiset oireet, huimaus, sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, hengenahdistus

Katajaöljy/katajanmarjaöljy (juniper oil/juniperberry oil)
Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet (limoneeni, pineeni, alfa ja gamma terpiini)
Myrkytysoireet: Ripuli, oksentelu > nestehukka, kuolaaminen, alakuloisuus, letargia, valoherkkyys, ihoärsytys, alhainen verenpaine > kylmät raajat, vapina
Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla ja hevosilla. 

Kamomillaöljy (chamomile oil)
Haitalliset aineet: Ketonit, bisabololi, chamatsuleeni, terpenoidiyhdisteet
Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, huimaus, ruokahaluttomuus, ärsyyntyneisyys, väsymys, ihoreaktiot, suun kudosten turpoaminen, hengitysteiden ahtautuminen, anafylaktinen shokki
Muita huomioita: Kamomilla on kasvina kissoille ja koirille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. Kamomillaöljyä on käytetty koirilla ja kissoilla stressiä lievittävänä, tulehdusta ehkäisevänä ja lihasrelaksanttina. Sitä on käytetty sekä paikallisesti tulehtuneen ihon hoitoon että sisäisesti tulehduksellisten maha-suolikanavan sairauksien hoitoon. Varsinkin kissoilla eteerinen öljy on haitallista, ja stressiin, tulehdukseen ja vatsaoireisiin on löydettävissä myös turvallisia ja tutkittuja tuotteita.
Roosa van Pikis ihailee muovista perhoskämmekkää. Usein kissatalouksissa muoviset kukat ovat turvallisempi valinta kuin aito kasvi. 

Kaneliöljy (cinnamon oil)
Haitalliset aineet: Fenoliyhdisteet, eugenoli, kumariini, linaloli, terpeenit
Myrkytysoireet: Vinkuva hengitys, vetiset silmät, vetinen nenä, polttava kurkku ja hakkaava yskä, veren yskiminen, hengitysvaikeus, kuolaaminen, oksentelu, vapina, huono tasapaino, verivirtsaisuus, hidas syke, matala ruumiinlämpö, parasetamolimyrkytyksen kaltainen maksavaurio, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä (verisuonten hyytymishäiriö), keuhkotulehdus, kooma, kuolema
Muita huomioita: Kaneli kasvina ja mausteena on kissoille, koirille ja hevosille myrkytöntä, mutta öljyksi uutettuna myrkyllistä.

Kardemummaöljy (cardamom oil)
Haitalliset aineet: Useat terpenoidiyhdisteet (α-terpinyyliasetaatti, 1,8-sineoli, α-terpineoli, β-linalooli, sabineeni, eukalyptoli, geranioli, limoneeni)
Myrkytysoireet: Silmä-ja ihoärsytys, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, hengenahdistus, anafylaktinen shokki, maksa- ja munuaisvauriot
Muita huomioita: Markkinoidaan laajasti lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. 

Koiruohoöljy (wormwood oil)
Haitalliset aineet: Tujoni (ketoni), pineeni
Myrkytysoireet: Oksentelu, huimaus, asidoosi (veren happamoituminen), akuutti munuaisten vajaatoiminta, rabdomyolyysi (lihaskudoksen äkillinen vaurio, joka voi johtaa lihasten kuolioon ja munuaisten vajaatoimintaan), näköhäiriöt, sekavuus, levottomuus, vapina, kouristukset, halvaus, kuolema
Muita huomioita: Markkinoidaan käytettäväksi lemmikkien madotukseen. Sen on todettu olevan tehokas madottaja, mutta riskit onnistuneelle madotukselle ovat kovat. Koiruoho voi vaikuttaa vakavasti kissan maksaan, munuaisiin ja jopa hermostoon. Koiruohomyrkytysten on todettu aiheuttavan kouristuskohtauksia ja vakavia neurologisia oireita. Suosittelemme käytettävän madotukseen huomattavasti turvallisempia, apteekista saatavia loishäätöjä.

Mustakuminaöljy (black cumin seed oil/nigella sativa oil)
Haitalliset aineet: Fenolit (tymoli) ja terpeenit (p -symeeni, γ-terpiini, tymokinoni, pineeni, karvakroli, terpinen-4-oli ja longifoleeni)
Myrkytysoireet: Hengityksen lamaantuminen, huonovointisuus, oksentelu, ripuli, letargia, motoriset häiriöt, kuolaaminen, levottomuus, vapina, nopea painonpudotus, maksa-ja munuaisvauriot
Muita huomioita: Suositellaan lemmikeille karvanlähtöön sekä loisten karkoittamiseen. Koiralle öljy saattaa olla ok, mutta kissalle se on myrkyllistä hyvin korkean terpeenipitoisuuden ja fenolien vuoksi. Suosittelemme käytettävän madotukseen huomattavasti turvallisempia, apteekista saatavia loishäätöjä.

Laakerinlehtiöljy (bay leaf oil)
Haitalliset aineet: Eugenoli
Myrkytysoireet: Vinkuva hengitys, vetiset silmät, vetinen nenä, polttava kurkku ja hakkaava yskä, veren yskiminen, hengitysvaikeus, kuolaaminen, oksentelu, vapina, huono tasapaino, verivirtsaisuus, hidas syke, matala ruumiinlämpö, parasetamolimyrkytyksen kaltainen maksavaurio, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä (verisuonten hyytymishäiriö), keuhkotulehdus, kooma, kuolema
Muita huomioita: Laajasti tiedetty erittäin myrkylliseksi, mutta jotkut tahot suosittelevat sumuttamaan kissan turkkiin loishäätönä sekä turkin hoitona. Laakerinlehdet sekä -kukat ovat myrkyllisiä myös sellaisenaan hevosille, koirille ja kissoilla. Päätekijä laakerimyrkytykseen on eugenolin ja muiden eteeristen öljyjen runsas määrä kasvissa.

Laventeliöljy (lavender oil)
Haitalliset aineet: Linalooli, linalyyliasetaatti, 1,8-sineoli, β-ocimene, terpinen-4-oli ja kamferi
Myrkytysoireet: Oksentelu, ripuli, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, keskushermoston lamaantuminen, ataksia, iho-oireet, ihon valolle herkistyminen
Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla..

Sitruunaruohoöljy (lemongrass oil)
Haitalliset aineet: Syanogeeniset glykosidit = kasvien itsepuolustukseen tuottama syanidi tuholaisia vastaan, korkea fenolipitoisuus, useita terpeeniyhdisteitä (sitraali, isoneral, isogeranial, geranioli, geranyyli asetaatti, sitronelloli, germacrene-D ja elemol)
Myrkytysoireet: Hengenahdistus, apaattisuus, oksentelu, vatsakipu, turvonnut vatsa, ripuli, kuolema, kilpirauhasen struuma, pysyvä ataksinen neuropatia, jossa hermovaurio aiheuttaa koordinaatio- ja kävelyvaikeuksia, krooninen kystiitti
Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on hyvin myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla, koirilla ja hevosilla. Sitruunaruohoöljyä on suositeltu annettavan nestemäisenä suoraan suuhun, sekä siitä on ohjeistettu tekemään kissalle herkkuja. Sitruunaruohoöljyn nieleminen on johtanut kuolemaan eläinten ohella myös ihmislapsilla.

Meiramiöljy (marjoram oil)
Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus, useat terpiiniyhdisteet (sabineeni, alfa ja gamma terpineeni, linaloli), symeeni, lianooliasetaatti
Myrkytysoireet: Vetäytyminen, aggressiivisuus, hengitysoireet, syljen eritys, suun vaahtoaminen, oksentelu, ripuli > nestehukka
Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille mm. hyttysten ja punkkien karkoitukseen sekä stressin ja ahdistuksen lieventämiseen, todellisuudessa on meirami on niin kasvina kuin öljynä ainakin koirille ja kissoille myrkyllinen.

Neemöljy (neem oil/margosa oil)
Haitalliset aineet: Azadirachtin, nimbin, picrin, sialin
Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, huimaus, apaattisuus, kouristukset, takykardia, metabolinen asidoosi, kooma, kuolema
Muita huomioita: Ei eteerinen öljy, mutta listauksessa mukana, sillä sitä käytetään laimennusöljynä eteerisille öljyille, sekä sitä suositellaan käytettävän lemmikeille ulkoisesti sekä sisäisesti mm. loishäätöön, ihottumaan, tulehduksiin, hyönteiskarkoitteena ja vatsavaivoihin. Neemöljyä markkinoidaan turvallisena hyönteismyrkkynä lemmikkikodissa.

Neemöljy myrkytyksiä on esiintynyt erityisesti lapsilla ja tila on edennyt nopeasti hengenvaaralliseksi, ja johtanut koomaan sekä kuolemaan. Vakavia myrkytystapauksia on esiintynyt myös aikuisilla ja vanhuksilla. Lemmikeillä myrkytystapauksia ei ole juuri raportoitu, mutta lukuisten myrkytystapausten esiintyminen ihmisillä viittaa varovaisuuteen myös lemmikin kanssa. Suosittelemme käyttämään neemöljyä vain eläinlääkärin kehotuksesta, ja varmistamaan ettei öljyä kulkeudu lemmikin elimistöön suun kautta. Lemmikin ulko- ja sisäloisten häätöön on saatavilla turvallisia tuotteita apteekista, sekä vatsavaivoihin löytyy lukuisia tuotteita eläinlääkäristä.

Piparminttuöljy (peppermint oil)
Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet: mentoli, mentoni, menthofuraani, 1,8-sineoli, linalooli, limoneeni
Myrkytysoireet: Lisääntynyt syljeneritys, oksentelua, vapinaa ja kohtauksia, kävely- ja hengitysvaikeuksia, mahahaava, alhainen ruumiinlämpö, matala verenpaine, takaraajojen halvaus, ihoärsytys ja maksan ja munuaisten vajaatoiminta, kuolema
Muita huomioita: Suositellaan käytettäväksi kirppujen häätöön. Todellisuudessa lemmikeille myrkyllinen, eikä kirppujen häätämisestä ole todellista näyttöä. Kissoille hyvin myrkyllinen, koirat todennäköisesti vähemmän herkkiä, mutta myrkytysoireita havaittu myös niillä. Mentofuraani on erittäin haitallista maksalle myös ihmisillä, ja tästä syystä EU maissa säännöstellään tarkasti minttuöljyn määrää ravitsemustuotteissa.

Kevään Ensio päätti kerran tutkia ihmelön wc-pöntön sisällön. Emme suosittele tällaista tutkimusmatkailua (ei pelkästään pönttöön tippumisen riskin takia), sillä wc-raikastimet tuskin ovat kissoille turvallisia.

Mirhaöljy (myrrh oil)
Haitalliset aineet: Deltametriini = pyretroidi esteri, käytetään yleisesti hyönteismyrkkynä. Limoneeni, selineeni, spathulenol
Myrkytysoireet: Oksentelu, ripuli, vapina, ihoärsytystä, levottomuus, kohonnut sydämen syke, rytmihäiriö, matala verenpaine, maksan vajaatoiminta, letargia
Muita huomioita: Markkinoidaan lemmikeille turvallisena, todellisuudessa on myrkyllinen. Myrkytysoireita havaittu kissoilla ja ihmisillä. Jotkin tahot suosittelevat mirhaöljyä stressin ja ahdistuksen lievitykseen. Tähän tarkoitukseen turvallisempia tuotteita ovat lemmikin luontaisia feromoneja haihduttavat feromonihaihduttimet.

Neilikkaöljy (clove oil)
Haitalliset aineet: Eugenoli (70-90%). Loput 10–30 % koostuu eugenyyliasetaatista, β-karyofyleenistä ja α-humuleenista
Myrkytysoireet: Vinkuva hengitys, vetiset silmät, vetinen nenä, polttava kurkku ja hakkaava yskä, veren yskiminen, hengitysvaikeus, kuolaaminen, oksentelu, vapina, huono tasapaino, verivirtsaisuus, hidas syke, matala ruumiinlämpö, parasetamolimyrkytyksen kaltainen maksavaurio, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä (verisuonten hyytymishäiriö), keuhkotulehdus, kooma, kuolema
Muita huomioita: Neilikkaöljy on laajasti tunnettu erittäin myrkyllisenä kissoille, mutta jotkut tahot silti suosittelevat sitä käytettäväksi loishäätöön. Neilikkaöljy on lipofiilinen, eli se imeytyy tehokkaasti ihon läpi elimistöön.

Oreganoöljy (oregano oil)
Haitalliset aineet: Fenolit: karvakroli, tymoli. Terpeenit: p-symeeni, borneoli, γ-terpineeni
Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, ripuli, pinnallinen hengitys ja hengitysvaikeudet, suun ärsytys, laihtuminen, maksan vajaatoiminta, tajunnantason lasku, kuolema
Muita huomioita: Tunnetaan laajasti erittäin myrkyllisenä, jopa tappavana öljynä kissoille, mutta silti jotkut öljyjä markkinoivat tahot mainostavat sen käyttöä kissoille mm. loishäätöön, tulehdusten hoitoon, virtsatieongelmiin ja vatsavaivoihin. Oregano on kaikissa muodoissaan hyvin myrkyllistä kissoille, koirille ja hevosille. 

Puolanminttuöljy (pennyroyal oil)
Haitalliset aineet: 80-92 % pulegone + muut terpeeniyhdisteet
Myrkytysoireet: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, tajunnantason lasku, kiihtyneisyys, huimaus ja heikkous. Maksatoksisuus, joka muistuttaa parasetamolimyrkytystä, munuaisten vajaatoiminta, DIC-oireyhtymä, kooma, kuolema
Muita huomioita: Tiedetään yleisesti erittäin myrkylliseksi lemmikeille, silti jotkut sivustot suositellevat käyttämään sisä- ja ulkoloishäätöön.

Rosmariiniöljy (rosemary oil)
Haitalliset aineet: 1,8-sineoli/eukalyptoli (46.4%), kamferi (11.4%), α-pineeni (11.0%)
Myrkytysoireet: Huimaus, sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, hengenahdistus, kouristukset, kuolema
Muita huomioita: Rosmariini on kasvina kissoille turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. Rosmariiniöljyä kehotetaan käyttämään ulkoloisten torjuntaan. Tähän tarkoitukseen löytyy apteekista tutkittuja ja turvallisia tuotteita.

Salviaöljy (salvia/clary sage oil)
Haitalliset aineet: Tujoni, kamferi, borneoli, pineeni ja eukalyptoli
Myrkytysoireet: Huimaus, sekavuus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, hengenahdistus, kouristukset, maksan- ja munuaisten vajaatoiminta, kuolema
Muita huomioita: Salvia on kasvina turvallinen, mutta öljyksi uutettuna myrkyllinen. Salviaöljy sisältää useita haitallisia fenoliyhdisteitä eikä moni suosittele öljyä käytettäväksi lemmikeillä. Silti toiset tahot suosittelevat öljyn käyttöä kissan stressiin ja mielialan kohentamiseen, salviaöljy kuulemma saa kissan hormonit tasapainoon. Stressinlievitykseen löytyy tutkittuja ja turvallisia tuotteita lemmikkiliikkeistä, apteekeista sekä eläinlääkäristä. Pidempiaikaiseen stressiin tai apaattisuuteen ratkaisu on paneutua stressin tai apaattisuuden syihin, näihin auttaa eläinlääkäri sekä eläintenkouluttaja.

Teepuuöljy (tea tree oil)
Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus, useat terpeeniyhdisteet (terpine-4-ol, eukalyptoli, linaloli, ocimene, alfa-terpineeni, terpinoleeni, kamferi, limoneeni)
Myrkytysoireet: Sekavuus, huimaus, pahoinvointi, oksentelu, kouristuskohtaukset, lisääntynyt syljeneritys, pidätyskyvyttömyys, letargia, koomaa ja vapinaa, kuolema
Muita huomioita: Laajasti tiedetään olevan lemmikeille hengenvaarallinen, mutta silti jotkut tahot markkinoivat lemmikeille turvallisena ihonhoitoon ja ulkoloishäätöön. Myrkytysoireita havaittu kissoilla ja koirille. Jo alle 1 ml annos teepuuöljyä voi olla kissalle tappava. Toksikologisesti teepuuöljy on verrattavissa tärpättiöljyyn, joka imeytyy helposti maha-suolikanavasta ja iholta. Kissoilla on suhteellisen ohut, herkkä iho ja teepuuöljy on erittäin lipofiilistä eli se imeytyy ja liukenee herkästi rasvaan. Tämä tarkoittaa että öljy imeytyy nopeasti iholta ja pääsee verenkiertoon. 

Timjamiöljy (thyme oil)
Haitalliset aineet: Korkea fenolipitoisuus (tymoli, karvakroli) useat terpeeniyhdisteet: (symeeni, linaloli, beta-karyofylleeni, terpinen-4-ol)
Myrkytysoireet: Nykiminen, kuolaaminen, kompastelu, horjuminen, yleistilan lasku, kouristukset, halvaantuminen, maksan vajaatoiminta ja kuolema
Muita huomioita: Tunnetaan laajasti myrkyllisenä lemmikeille, mutta öljyjä myyvät sivustot suosittelevat käytettäväksi lemmikkien virtsatiesairauksiin ja sieni-infektioihin.

Rohtovirmajuuriöljy/valeriaanaöljy (valerian oil)
Haitalliset aineet: Useat terpeeniyhdisteet: (valerianoli, bornyyli asetaatti, kamferi, elemol)
Myrkytysoireet: Sekavuus, väsymys, vatsakrampit, huimaus, vapina, ripuli, suolen pidätyskyvyttömyys, sydänoireet, mustuaisten laajentuminen, enkefalopatia, kuolema
Muita huomioita: Öljyä myyvät yritykset markkinoivat öljyä lemmikkien stressiä lievittävänä sekä mielialaa kohentavana. Se on kuitenkin kissoille myrkyllinen. Apteekeista ja lemmikkiliikkeistä löytyy useita turvallisia stressiä lievittäviä valmisteita. 

Salaliöljy (wintergreen öljy)
Haitalliset aineet: Metyylisalisylaatti
Myrkytysoireet: Salisylaattimyrkytys: pahoinvointi, oksentelu, tinnitus, huimaus, hyperventilaatio, kouristukset, kooma, kuolema, maksan -ja munuaisten vajaatoiminta
Muita huomioita: Laajasti tiedetty hyvin myrkylliseksi, mutta joku saattaa silti suositella käytettäväksi lemmikille särkyyn tai kuumeeseen. Öljy sisältää metyylisalisylaattia, joka vastaa aspiriinin vaikuttavaa ainetta. Eteeristä öljyä on käytetty paikallisena kivunlievittäjänä. Öljylle altistuvat eläimet kokevat aspiriinimyrkytyksen kaltaisia oireita.

Lumo von Lojo nauttii puutarhan seesteisyydestä. Kuvassa esiintyvä salvia on kasvina turvallinen, mutta öljynä ei.

- Jenny & Auli, sijaiskodit


Lähteet:

Hyppäys eteeristen öljyjen äärelle laajeni nopeasti valtavaksi projektiksi ja lähdeluettelo alkoi kasvamaan hallitsemattomasti. Leipätekstin päälähteinä toimi ASPCA sekä Pet Poison Helpline. Eteeristen öljyjen listauksessa tärkein lähde oli National Library of Medicine ja sieltä löytyvät lukuisat tutkimukset.

Fimea: Hyvä vai paha teepuuöljy?(nettisivu ei ole enää käytössä)

National Library of Medicine:

14. joulukuuta 2023

Miksi adoptoida kissa eläinsuojeluyhdistykseltä eikä ostaa esimerkiksi internetistä?

Törmäsin netissä keskusteluun siitä, mistä hankkia kissa vastuullisesti. Keskustelu oli toissa vuodelta, eli suhteellisen tuore, mutta näkemykset kissan arvosta tuntuivat olevan tämän vuosituhannen alusta. 


Populaatiokissoista, niiden sopeutumisesta kotikissaksi sekä siitä, paljonko kissasta tulisi maksaa oli eriäviä mielipiteitä. Yleinen väärinkäsitys oli se, ettei populaatiokissa ikinä sopeutuisi kotikissaksi. Tämä ajatus tuntuu Dewillä vapaaehtoisena toimineena todella vääristyneeltä, sillä tuntuu, että viime vuosina kissatietoa on jaettu enemmän kuin koskaan aiemmin kissan arvostuksen lisäämiseksi. Kuitenkin suhtautuminen kissoihin tuntuu olevan yhä huonoa.

Populaatiokissoista ja populaatioiden synnystä on kirjoitettu aiemminkin Dewin blogissa. Aiheesta voi lukea lisää täältä!

Eläinsuojeluyhdistykset toimivat kissakriisin ratkaisemiseksi ja populaatiokissojen auttamiseksi. Adoptoimalla kissan eläinsuojeluyhdistykseltä eli esyltä tuet yhdistyksen toimintaa ja mahdollistat useamman kissan auttamisen. Tämä tukee myös ajatusta siitä, että kissalla on elävänä olentona itseisarvo ja se ansaitsee samaa kuin esimerkiksi koirat, joiden arvostus Suomessa on aivan eri tasolla kuin kissojen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kissanpentujen myynti-ilmoituksia on useat Facebook-ryhmät ja tori.fi pullollaan ja pentuja annetaan jopa ilmaiseksi pois. Facebook tosin moderoi lemmikkikauppaa kuin myös tori.fi, jossa eläinten myyntiin on ainakin sääntötasolla tarkat ohjeet. 

Kuitenkin ilmoitusten, joissa eläintä tarjotaan ilmaiseksi tulisi laittaa adoptoijan hälytyskellot soimaan. Kyseessä on useimmiten vahingossa syntynyt pentue, josta pyritään pääsemään eroon. Maaseudulla kissanpentuja syntyykin paljon, eikä kissojen leikkauttamista pidetä tarpeellisena, sillä kissoille usein löytyy ottajia joissain tapauksissa lyhyenkin harkinnan jälkeen. Usein pentuja ei ole madotettu eikä rokotettu, mikä on tyypillistä vahinkopentueiden pennuille. 

Maatiaiskissanpentuja (esim. paperittomat ‘’rotukissat’’) myydään myös suuria summia vastaan. Kyseessä voi olla pentutehtailua eli lemmikkien kasvattamista niiden tarpeet laiminlyöden mahdollisimman suuren rahallisen voiton maksimoimiseksi.

Niin pentutehtailu kuin kissojen leikkaamattomuus ja näiden synnyttämien vahinkopentueiden synty perustuvat molemmat pitkälti kysynnän ja tarjonnan lakiin. Kun pennuille löytyy jatkuvasti ostajia/ottajia, toiminta nähdään kannattavana. Vaikka ajatus yhden pennun pelastamisesta pentutehtaasta tai lopetusuhan alla olevasta vahinkopentueesta houkuttaisi, mahdollistaa tämä tosiasiassa vain toiminnan jatkumisen. 

Saariston Kikka toimii esimerkkinä myynti-ilmoituksesta, joka voi kieliä pentutehtailusta. Oikeasti Kikalla on ollut ongelmia korvien kanssa, emmekä näe mitään syytä miksei Kikka pitäisi vanhuksista. Myöskään kulukorvaus ei ole noin massiivinen.


Kissa on parhaimmillaan 20 vuoden sitoutuminen

Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa adoptoija käy läpi perusteellisen prosessin, jossa tämä pohtii itse elämäntilannettaan sekä adoptoitavaa kissaa suhteessa tähän. Päätöksentekoprosessissa kissan luonne tai adoptoivan elämäntilanne voi olla ratkaiseva sen suhteen saako kissa loppuelämänsä kodin kyseisen ehdokkaan luota. 

Torista ostamalla tai maatilalta kissan noutaessaan uusi omistaja ei vain mahdollisesti tue kissakriisiä, vaan jättää herkästi myös oman elämäntilanteensa harkitsematta. On uuden omistajan sekä kissan etu, että tarjolla oleva koti sopii uuden tulokkaan tarpeisiin ja luonteeseen, sillä kissan hankkiminen voi olla jopa 20 vuoden pituinen sitoutuminen.

Kissa on koiran tavoin eläin, jonka eläinlääkärikulut ja ruokinta tulee maksamaan. Adoptioprosessi eläinsuojelussa käy läpi myös tämän puolen lemmikin adoptoinnista. Eläinsuojeluyhdistykseltä adoptoitaessa kissan mahdolliset sairaudet ja luonne ovat usein jo etukäteen selvillä ennen uuteen kotiin muuttamista, joten tämä voi helpottaa myös uuden omistajan elämää. Lisäksi esimerkiksi Dewiltä adoptoitaessa kaikki kissat ovat rokotettuja, sirutettuja, FIV/FeLV-testattuja ja leikattuja uuteen kotiin muuttaessaan. 

Lähteet:

Perniön seudun eläinsuojeluyhdistys: mitä on pentutehtailu?

SEY: pentutehtailusta

- Auli, sometiimi


Muutama sana pentutehtailusta

Kahlatessani nettiä läpi huomasin selkeän muutoksen kissojen hinnoittelussa. Vielä 10 vuotta sitten kissoja vallan annettiin joko ilmaiseksi tai reiluun 50 euron hintaan. Nykyään maatiaiskissanpennusta pyydetään jopa 900 euroa, eikä pentua ole edes sirutettu. Moni ihminen voisi vielä luulla, että eläinsuojeluyhdistykset pyytävät kissoista riistohintaa, mutta todellisuudessa se ns. riistohinta on erittäinkin edullinen. Siinä missä netissä pyydetään vain eläinlääkärin tarkastamasta, madotetusta ja rokotetusta maatiaiskissanpennusta 900 euroa saa Dewillä tuohon hintaan jo monta kissaa (esimerkiksi 4 aikuista tai 4 pentua), jotka ovat madotettu, rokotettu, sirutettu, FIV/FeLV-testattuja, eläinlääkärin tarkastamia sekä sterilisoituja/kastroituja. Bonuksena kaupan päälle myös kissa on hoidettu kuntoon esimerkiksi hampaiden osalta, ja muutenkin on varmistettu, että kissa on valmis muuttamaan omaan loppuelämän kotiinsa. Tiedossa on myös sairastaako kissa mahdollisesti kalikia, ja olemme myös huomanneet jos kissalla on ortopedistä vaivaa (ja luonnollisesti lähteneet sitä hoitamaan).

Pelkkä hinta ja vähäiset tiedot kissasta eivät ole ainoita asioita, jotka minua huolestuttavat näissä netissä olevissa myynti-ilmoituksissa. Törmäsin yhteen ilmoitukseen, ja uteliaisuudesta päätin katsoa ilmoittajan muutkin myynti-ilmoitukset. Yllätyin aidosti, sillä hänellä oli kaiken kaikkiaan 3 ilmoitusta myynnissä olevista kissanpennuista. Ilmoitukset oltiin tehty lähiaikoina, ja kissat näyttävät pitkälti samanlaisilta. Myös myyntitekstit olivat melkein suoraa kopiota toisistaan. Valitettavasti jokaisen ilmoituksen kissa ei ole syntynyt samana päivänä, eli kyseessä ei ole vain yksi pentue.

Saariston Kikka loistaa tässäkin ilmoituksessa mallina. Huomaatko mitään samaa aikaisempaan ilmoitukseen?

Jatkoin yleisesti muiden kissojen myynti-ilmoitusten läpikäyntiä, ja päädyin lopulta lukemaan ilmoitusta jälleen kissanpennuista. Ilmoituksen oli laatinut eri käyttäjä kuin nuo aikaisemmin mainitsemani 3 muuta ilmoitusta, mutta myyntiteksti oli jälleen samanlaista, ja myös kuvassa olevat pennut näyttävät samanlaisilta kuin edellisten ilmoitusten kissat. Epäilyni pentutehtailuista vahvistuivat jo niin paljon, etten usko siihen mahdollisuuteen, että joku olisi vain kopioinut toisen myyntitekstin, sillä tällä käyttäjällä oli 4 myynti-ilmoitusta samannäköisistä kissoista joiden syntymäajat ovat erit (osalla oli sama syntymäpäivä kuin edellä mainitun myyjän kissoilla). Kissoista pyydetään keskenään eri hintoja (myös varausmaksu on joissakin eri), mutta silti aika samassa suhdanteessa toisiinsa nähden. 

Lähtökohtaisesti korvaani särähtää aina sana ‘’varausmaksu’’ maatiaiskissojen tapauksissa. Toki kaikissa ilmoituksissa ei vaadita varausmaksua, mutta ne joissa vaaditaan voidaan miettiä miksi? 

Kysymys kuuluu – ostaisitko sinä pentutehtailijalta kissanpennun, vai eläinsuojeluyhdistykseltä, joka ei yritä huijata suuria summia rahaa, tai tuottaa tuottoa kissan kustannuksella?

Ja kyllä, ilmiannoin luonnollisesti ilmoitukset.

- Jonna P., blogi/sometiimivastaava, loukuttaja, ja vuoden 2024 hallituksen varajäsen


1.1.2024 alkaen Dewin kulukorvaukset kissoista ovat seuraavanlaiset:

Yhdestä aikuisesta kissasta 200 euroa

Yhdestä pennusta 250 euroa (Huom! pentua ei luovuteta ainoaksi kissaksi)

Kaksi aikuista kissaa 350 euroa

Yksi aikuinen ja pentu TAI kaksi pentua on 400 euroa

Lisätietoa löytyy täältä.




13. marraskuuta 2023

Kissapopulaatio omassa pihapiirissä

90-luvun alkupuolella maatilalla oleva kissapopulaatio ei ollut lainkaan ihmetystä herättävä asia. Se oli normaalia, ja niissä asuvat kissat olivat pääosin työkissoja. Siitä ajasta on jo 30 vuotta, mutta yhä edelleen osa ihmisistä on jäänyt kissanpidon sekä kissatiedon suhteen sinne menneisyyteen. Heille kissapopulaatio pihapiirissä ei ole edelleenkään mitenkään negatiivinen asia, vaikka sitä sen pitäisi ehdottomasti olla.

Standardit kissanpitoon ovat muuttuneet. Se mikä aiemmin nähtiin eläinrakkautena ja huolenpitona on nykyisen tiedon, ymmärryksen, eläinten arvostuksen ja eläinlääketieteen kehityttyä eläinsuojelullisesti kestämätöntä.

Ollaan 80- ja 90-lukujen taitteessa. Isoäitini koki olevansa eläinrakas ihminen, ja niin ajattelivat myös muut hänen ympärillään olleet ihmiset. Hän halusi vastuullaan oleville eläimille pelkkää hyvää. Hän kosketti eläimiä hellästi, valvoi mahdollisuuksien mukaan synnyttävien ja sairaana olevien eläinten vierellä. Lopetuskuntoisia eläimien ei annettu kärsiä vaivoissaan, ja eläinlääkäri kävi paikalla säännöllisesti. Myös eläimet saivat sellaista hoitoa mikä siinä ajassa oli vakio - kannattaa muistaa, että eläinlääketiede ja toimenpiteet, joita eläimille tehdään ovat muuttuneet valtavasti 30-35 vuodessa. Esim. kissa oli monille eläinlääkäreillekin monesti “eksoottinen” hoidettava.

Eläimet myös pitivät isoäidistäni. Isoäitini ollessa lomalla eläimet eivät selkeästi olleet tyytyväisiä vaihtuneeseen ruokkijaan ja huolehtijaan. Isoäitini ääni yhdistettynä ruoka-astian ääneen sai eläimet saapumaan paikalle, minun ruoka-aikakuulutukseen vastattiin ihan eri innolla. 

Isoäitini oli myös kissapopulaation ruokkija. Eli nykymielipiteen mukaan uhkailua ansaitseva eläinrääkkääjä, jos lukee eläinsuojeluyhdistysten somepostausten kommetteja. (Dewi ei hyväksy uhkailua, se ei edistä asioita tai paranna yhdenkään kissan oloja.)

Isoäitini pihapiirissä eli arviolta 15-20 kissaa, pentujen kanssa enemmänkin. Kissojen määrää ei rajoitettu esim. leikkauttamalla isoa osaa kissoista. 90-luvulla kissojen leikkauttaminen maaseudulla ei ollut yleistä, sillä se koettiin monesti kalliiksi ja uskottiin laajasti, että leikattu kissa olisi huonompi hiirikissa. Myös uskomukset siitä ettei alle vuoden ikäistä kissaa voi leikata ja että kissan olisi hyvä saada ainakin yhdet pennut elivät voimakkaasti. Isoäitinikin perheessä enemmänkin kissojen määrään pyrittiin vaikuttamaan pentujen myymisellä sekä pentujen ja selkeästi kipeiden kissojen lopettamisella.

Silloin tällaiselle kissanpidolle oli laaja hyväksyntä niin sukulaisten, naapureiden ja tuttujen kesken, maalla kun oltiin ja navettakissoja tarvittiin. Kun pennuille alettiin etsiä koteja moni halusi juuri maalla kasvaneen reippaan kissanpennun, jos haussa ei ollut rotukissaa. Nykyään monet kissoja etsivät ovat onneksi valveutuneempia. 

Aina osa pennuista jäi löytymättä luonnosta, tai ne villiintyivät niin, ettei niiden kiinni saaminen ollut mahdollista. Jäljelle jääneet pennut pitivät populaation elinvoimaisena. Muistan yhdenkin kesän kuinka seurasimme ulkovarastossa olleeseen halkopinoon syntynyttä pentuetta. Ne olivat äärettömän uteliaita karvakeriä, mutta ilman jatkuvaa ihmisen läsnäoloa niistä tuli epäileväisiä ihmistä kohtaan ja luovutusikäisinä (tuohon aikaan 8 viikkoa) niitä oli turha edes yrittää saada kiinni käsipelillä. 

Samaan aikaan sisätiloissa yksi isoäitini lempikissoista hoiti kollin kanssa yhteisiä pentujaan, ja ne madotettiin ja sosiaalistettiin viimeisen päälle. Lapsena en edes kiinnittänyt huomiota tähän eriarvoisuuteen eikä se selkeästi vaivannut myöskään aikuisia, vaan se oli normaalia ja luonnollista.

Saariston Vihtori

Ruokkijalla, kuten isoäidilläni oli, saattaa olla kahdenlaisia kissoja – niitä, jotka asuvat selkeästi ulkona ja pihapiirin rakennuksissa ja sitten niitä, jotka pääsevät myös sisälle asuinrakennukseen tai ovat vallan sisäkissoja. Sisällä olevia kissoja ei välttämättä edes päästetä ulos siinä vaiheessa kun ne ovat selkeästi tiineinä, jolloin niiden pennuilla on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä. Sen lisäksi ne saattavat olla nykyään leikattuja, madotettuja ja rokotettuja. Näillä kissoilla on yleensä myös nimet - isoäidinkin valokuvakansioista löytyy valokuvia monesta kissasta, ja niiden kuvien vierestä kissojen nimiä. 

Navettakissat taasen - ei niitä nähty silloin 90-luvulla sateessa ja pakkasessa värjöttävinä kissoina. Koettiin, että karja piti navetan talvellakin mukavan lämpiminä, ja kissoille oli tarjolla pehmeitä makuupaikkoja, joten niillä oli hyvät oltavat. Koska tilat olivat aktiivikäytössä ne myös pidettiin siisteinä ja turvallisina. Kissoille oli tehty oviin kulkuaukkoja, joista pääsi kulkemaan navettaan ja lämpimään pannuhuoneeseen vapaasti. Monissa vanhoissa piharakennuksissa voikin ympäri Suomea nähdä näitä navettakissoille tehtyjä kulkuaukkoja.

Monesti populaatiopaikat nykypäivänäkin ovat paikoissa, joissa joskus on ollut karjaa. Yleensä kun karja poistetaan kuviosta, katoaa rakennuksesta lämmöstä osa ja myös karjan ruokinnan paikalle houkuttelevien jyrsijöiden määrä laskee. Paikkojen kunnossapito jää myös rempalleen ja monesti tiloista tulee romuvarastoja. Tämä hankaloittaa kissojen ja niiden jälkipolvien oloa merkittävästi. 

Luonnollisesti niistä navetassakin olevista kissoista huolehdittiin. Tarvitsivathan ne ruokaa ruokavalion täydennykseksi - se oli monesti ainoa hoito, jota kissojen oletettiin 90-luvulla tarvitsevan (valitettavasti yhä edelleen osa ihmisistä olettaa näin). Ruokaa kannettiinkin isoäitini luona ulos isoja määriä useamman kerran päivässä. Pääasiallisesti kissat saivat ruuaksi ihan kissoille suunnattuja kuiva- ja märkäruokia, lisänä meni mm. itse ongittuja kaloja, eivätkä ne joutuneet tyytymään biojätteisiin (esim. puuron syöttäminen kissoille ei ollut mitenkään tavatonta niihin aikoihin). Siihen aikaan melkein jokainen kissa, joka söi kissanruokaa söi Whiskasia ja Latzia, kuten isoäidinkin kissat. 90-luvuilla niitä pidettiin laajasti hyvinä ruokina kissoille ja kuivaruokaa monesti suositeltiin ensisijaisena ruokana jos ihminen täytti kissan ruokakuppia. Nykyään, useamman populaation perusteella voin todeta, että määrä mitä isoäidin kissat saivat ruokaa oli riittämätön. 

Harvalla ruokkijalla on todenmukaista kuvaa siitä kuinka paljon kissoja on. Tähän vaikuttaa se, että samannäköiset kissat menevät helposti sekaisin keskenään. Varsinkin jos porukassa on monta yksiväristä kissaa - ne kahdeksan mustaa kissaa näyttävät hyvin samanlaisilta ja ruokkija voi olettaa, että niitä on vain neljä. Itsekin olen kuullut tarinan kasvaimesta kärsineestä kissasta, joka piti lopettaa. Harmi vain, että ensin lopetettiin se lapsen hyvin identtisen näköinen lempikissa ja sitten vasta se oikea. Molempia kissoja surtiin kovasti. 

Saariston Veikko. Vai onko hän sittenkin Vihtori? Saariston populaatiosta olemme loukuttaneet monta harmaata kissaa, jotka näyttävät hyvinkin samanlaisilta.

Kun isoäiti menehtyi, järjestettiin yhdessä eläinsuojelutahon kanssa kaikkien kissojen loukutus. Tämä ei olisi onnistunut isoäidin elinaikana, koska hänelle olisi ollut kova paikka joutua eroon rakkaista kissoistaan.

Monesti eläinsuojeluyhdistystä lähestytäänkin siinä kohtaa kun ruokkijan kunto huononee niin ettei hän enää pysty huolehtimaan eläimistä tai hän menehtyy ja omaiset eivät halua ottaa kissapopulaatiota vastuulleen. Ruokkija ei välttämättä suostu aiemmin luopumaan tärkeiksi muodostuneista seuralaisistaan ja puuhailusta mitä kissat tuovat. Heistä osa myös pelkää, että kaikki kissat vain lopetetaan ilman harkintaa.

Itse haluan uskon, että isoäitini eläinrakkaana ihmisenä olisi tehnyt muutoksia kissojen pitoon vuosien saatossa samalla kuin ymmärrys asioista yleisesti on lisääntynyt, ja jos lähipiirissä olisi ollut ihmisiä, jotka valistaisivat häntä ja tukisivat viemään kissanpitoa oikeaan suuntaan. Itselleni tämän puolen näkeminen on vaikuttanut haluun tehdä eläinsuojelutyötä ja toisaalta tapaan miten haluan tehdä sitä - kommunikoimalla, kannustamalla muutokseen ja tietoa levittämällä.

Minä, tai kukaan Dewissä, ei hyväksy kuvatunlaista kissojen pitoa ja toivomme, että se olisi jäänyt historiaan. Valitettavasti näin ei ole. Näiltä kissoilta puuttuu kattava terveydenhoito ja nykytiedon valossa hoidossa on useita asioita pielessä.

Itse kuitenkin uskon, että yhä useampi ruokkija on valmis ottamaan apua vastaan, koska tietoa on enemmän ja se tarjoillaan asiallisesti ilman räyhäämistä. Samoin kuin yhä useampi kissanomistaja rokottaa, siruttaa ja leikkauttaa kissansa. Tai on alkanut viime vuosina hoitamaan esim. kissansa hammasterveyttä. 

Jakamalla tietoa ja tarjoamalla apua voidaan ongelmiin puuttua tehokkaammin kuin huutamalla, että ihminen pitäisi lukita alasti kylmään ulkorakennukseen nukkumaan.

- Tekstin kirjoittaja on anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen

---

30 vuotta sitten mitä luultavammin ei ruokkijoita kohtaan olisi kohdistettu niin paljon suurta vihaa mitä nykypäivänä, kiitos internetin sekä tiedon leviämisen. Aina kun julkaisemme postauksen koskien populaatiopaikalla olevia huonoja olosuhteita, tai kuvia missä näkyy erittäin huonokuntoisia kissoja saamme seuraavat päivät erittäinkin aktiivisesti seurata kommenttiosioita. Pääosin kommentit ovat meitä vapaaehtoisia rohkaisevia: meitä kiitetään hyvästä työstä, kehutaan olevan kultaakin kalliimpia, ja voivotellaan miten tilanteet ovat noin pitkälle edenneet. Positiivisten kommenttien lukemisen ohella saammekin poistella niitä erittäin huonoja kommentteja, esim. tälläisiä:



Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry ei hyväksy minkäänlaista uhkailua, loukkaamista, syrjintää tai kuoleman toivomista ketään ihmistä kohtaan, ei edes kissapopulaation ruokkijaa kohtaan. Pahimmassa tapauksessa erittäin epäasialliset kommentit aiheuttavat sen, että ruokkija kieltäytyy yhteistyöstä ja näin ollen loukutus jää kesken. 

Anonyymina pysyvä Dewin vapaaehtoinen haluaakin tuoda ilmi ruokkijan lähimmäisen näkökulmaa vaikka tapauksesta onkin jo todella pitkä aika, sekä nostaa esille sen miten vanhoillista tietoa vieläkin ihmisillä voi kissoista olla. Ruokkijat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin eivätkä ansaitse kommentteja joissa heitä uhkaillaan tai toivotaan kuolevan. 

- Jonna P., sometiimivastaava sekä loukuttaja

4. lokakuuta 2023

Kissojen virtsatieoireilu ja -ongelmat

Virtsatieongelmat ovat hyvin yleisiä vaivoja kissoilla ja siten niiden tunnistaminen, hoito ja ehkäisy onkin erittäin tärkeää. Kissanomistajan tulisi tunnistaa virtsatieongelmien pääoireet ja -ilmentymismuodot, yleisimmät diagnoosit ja aiheuttajat, sekä hoidot pääpiirteittäin. Nopea ja aikainen toiminta saattaa joissain tilanteissa jopa pelastaa kissan hengen.

Kissa on aavikkoeläin

Kissat ovat geneettisesti aavikkoeläimiä, joten niiden käyttäytyminen on myös sen mukaista. Janon tunne on kissoilla heikko, mikä voi johtaa kissan vähäiseen nesteensaantiin, kuivumiseen ja siten myös erilaisiin virtsatievaivoihin. Kissan lajityypillinen ravinto luonnossa koostuu pääasiassa jyrsijöistä, joissa on vettä noin 70-80 %, jolloin kissojen ei useinkaan tarvitse erikseen juoda vettä. Tämä johtaa varsinkin pelkkää kuivaruokaa syövillä sisäkissoilla helposti erilaisiin ongelmiin, pääasiassa virtsatieoireisiin.

Lajityypillisesti kissa myös pyrkii peittämään kipuaan viimeiseen asti, jolloin kivun ainoana oireena saattaa olla ongelmat vessakäyttäytymisessä. Omistajan tuleekin tuntea kissan normaali käyttäytyminen hyvin, jolloin mahdolliset kivusta tai sairaudesta johtuvat muutokset huomataan mahdollisimman nopeasti.

Miksi ongelmien tunnistaminen on tärkeää?

Virtsa muodostuu munuaisissa, jotka kissoilla sijaitsevat molemmin puolin selkärankaa lannerangan alueella. Munuaiset koostuvat kuorikerroksesta, ydinkerroksesta ja munuaisaltaasta. Kuorikerroksessa on toiminnallisia yksiköitä, eli nefroneita (kuva), jotka koostuvat munuaiskeräsestä eli glomeruluksesta, joka koostuu kotelosta ja hiussuonikeräsestä, sekä munuaistiehyestä, johon glomerulussuodos kerääntyy.


Veri kulkee vatsa-aortasta munuaisvaltimoita pitkin munuaisiin, jossa se jakaantuu kuorikerroksen alueella tuojasuoniin, joita on useampi satatuhatta munuaisessa. Tuojasuonesta veri kulkee glomeruluksen sisälle hiussuonikeräseen, jossa muodostuu alkuvirtsa. Alkuvirtsa kulkeutuu munuaistiehyeseen, joka on kolmeosainen: alkuosassa tapahtuu aineiden takaisinimeytymistä, keskimmäinen osa väkevöittää virtsaa poistamalla alkuvirtsasta vettä, ja viimeinen osa kuljettaa väkevöityneen virtsan kokoojaputkeen. Kokoojaputkesta lopullinen virtsa kulkeutuu munuaisaltaaseen, josta virtsa kulkee virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Kissoilla virtsarakossa on vahva limakalvo, jonka suojana on vielä glykosaminoglykaanikerros, sillä kissojen virtsa on erittäin väkevää ja hapanta. Lopulta virtsa poistuu virtsarakosta virtsaputkea pitkin ulos elimistöstä. Kolleilla virtsaputki on pidempi kuin naarailla, mikä johtaa siihen, että kolleille saattaa tulla helpommin ongelmia itse virtsaputkeen. 

Munuaisilla ja virtsalla ylipäätään on siis äärimmäisen tärkeitä tehtäviä: ne poistavat elimistöstä kuona-aineita ja toksiineja, huolehtivat elimistön elektrolyytti-, eli suola- ja nestetasapainosta, sekä munuaiset itsessään tuottavat elintärkeitä hormoneja mm. punasolujen kehitykselle, verenpaineen säätelylle ja kalsiumin ja D-vitamiinin aineenvaihdunnalle.

Oireet ja tunnistaminen

Kuten aiemmin tuli ilmi, kissa peittää kipuaan viimeiseen asti. Siksi varsinkin sairauden alkuvaiheessa oireet saattavat olla hyvinkin vähäisiä ja epämääräisiä, ja niiden taustoja saattaa olla hyvinkin vaikea tulkita. Esimerkiksi yksittäiset ohipissat voivat johtua useammasta eri syystä, kuten säikähdyksestä, stressistä, pelosta, merkkailusta tai kivusta.

Tyypillisiä kissojen virtsatieoireita ovat:

  • hutipissat/ohipissat, eli virtsaaminen muualle kuin hiekkalaatikkoon
  • hiekkalaatikon välttely
  • pienet/isot pissat
  • ääntely virtsatessa, kuten vinkuminen tai maukuminen
  • ei tule ollenkaan virtsaa - hätätilanne
  • verinen virtsa
  • pysyminen kauan virtsaamisasennossa
  • tihentynyt virtsaaminen
  • sukupuolielinten lisääntynyt nuoleminen ja ärtyminen

Virtsatieoireet saattavat siis kieliä monesta muustakin ongelmasta kuin pelkästään virtsatiesairauksista, joten oman kissan normaalin, terveen käytöksen tunteminen ja pientenkin muutosten havaitseminen on kissanomistajalle erittäin tärkeä taito. Kissa ei osaa kertoa kivustaan niin selkeästi kuin esim. koira, joten selkeiden merkkien lisäksi myös huomaamattomampia muutoksia pitää osata tarkkailla ja tunnistaa.

Virtsatiesairaudet selittävänä tekijänä

Kissojen alempien virtsateiden sairaudet, eli FLUTD:it (feline lower urinary tract disease) ovat yleisimpiä kissojen sairauksia erilaisten hammasongelmien ohella. Alempien virtsatiesairauksien syntyyn vaikuttavat useammat altistavat tekijät, kuten koirassukupuoli, keski-ikä, ylipaino ja vähäinen aktiivisuus, sterilointi ja kastrointi, muut taustalla olevat systeemisairaudet, rotu, sekä tietysti vähäinen vedensaanti ja ruokavalio. Virtsatiesairauksiin luetaan virtsatiekiteet ja -kivet, virtsatietulehdus, idiopaattinen kystiitti FIC (feline idiopathic cystitis), kasvainsairaudet, virtsateiden rakennemuutokset, sekä erittäin vakava välitöntä hoitoa vaativa virtsaumpi/-tukos. 

Virtsatiesairauksien yhteydessä yleisten, selkeiden virtsatieoireiden lisäksi voi esiintyä mm. ruokahalun vähenemistä, käytösmuutoksia ja apaattisuutta, jotka ovat yleisiä sairauden ja kivun merkkejä kissoilla.  

Virtsakiteet ja -kivet

Virtsakiteet ovat pieniä mineraalikertymiä, jotka ovat usein normaalilöydös kissan virtsassa, sillä kissan virtsa on todella väkevää. Kiteet voivat kuitenkin kasautua kiviksi, jotka voivat aiheuttaa kipua vahingoittamalla virtsarakkoa ja -putkea, tai voivat jopa tukkia koko virtsaputken. Vahingoittamalla rakon limakalvoa virtsakivet myös altistavat kissan virtsatietulehduksille, koska bakteereilla on helpompi pääsy kudoksiin vahingoittuneelta limakalvolta. 

Virtsakiteet ja -kivet voidaan eläinlääkärissä havaita virtsanäytteestä, virtsateiden ultraäänestä tai röntgenistä. Virtsanäyte otetaan mieluiten suoraan rakosta vatsanpeitteiden läpi kystosenteesillä, eli neulalla ja ruiskulla, jolloin saatu näyte on mahdollisimman steriili. Virtsanäytteestä tutkitaan virtsan pH, ominaispaino, liuskatesti (sokeri, veri, proteiini, bilirubiini), sakka mikroskooppisesti tulehdusten ja virtsakiteiden varalta, sekä mahdollisesti otetaan bakteeriviljely. Virtsasta voidaan myös tutkia munuaissairautta epäiltäessä proteiinin ja kreatiniinin suhde, sekä SDMA. Verinäytteestä voidaan tutkia mm. tulehdusarvo SAA, joka on usein koholla tulehduksen yhteydessä.

Kissoilla virtsakivet muodostuvat virtsarakossa, eikä munuaisissa kuten ihmisellä. Kiviä voi olla monta eri kokoa ja lajia, ja parhainta olisikin, jos kivestä saataisiin näyte analysoitavaksi laboratorioon, jolloin hoito voitaisiin kohdistaa täsmällisemmin. Kiviä muodostuu kun virtsaan liuenneiden kivennäisaineiden määrä nousee liian korkeaksi, jonka syynä voi olla esim. epänormaali aineenvaihdunta, kiteitä aiheuttava ruokavalio (korkea magnesiumpitoisuus, happamuus) tai virtsatietulehdukset (bakteeritulehdus nostaa pH:ta, mikä altistaa kivien muodostumiselle). Liian vähäinen vedensaanti väkevöittää virtsaa, mikä osaltaan altistaa kiville. Myös jo aiemmin mainitut ylipaino ja sterilointi ja kastrointi altistavat, kuten myös sukupuoli ja ikä (keski-ikä, seniorikissojen sairaudet), sekä vähäinen aktiivisuus. 

Virtsakiviä on neljä eri päätyyppiä: struviitti-, kalsiumoksalaatti-, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet. Näistä kaksi viimeisintä, ammoniumnitraatti- ja kystiinikivet ovat suhteellisen harvinaisia kissoilla, mutta ne voivat liittyä esimerkiksi maksan toimintahäiriöihin. Näiden kahden hoito perustuu virtsan happamoittamiseen lääkkein ja ruokavalion avulla.

Struviittikivet ovat yleisiä virtsakiviä kissoilla, ne muodostuvat fosfaatista, ammoniumista, sekä magnesiumista. Struviittikiteitä voi aiheuttaa mm. ruuan liian korkea magnesiumpitoisuus, sekä virtsan korkea pH eli emäksisyys, jonka voi aiheuttaa tietyt ruokavaliot. Struviittikiteitä hoidetaan liuotusruokavaliolla, jossa on normaaliruokaa enemmän natriumia, jolloin veden kulutus lisääntyy ja virtsa laimenee. Liuotusruoka auttaa myös vähentämään virtsan kivennäisaineipitoisuutta ja pitämään virtsan happamana. 

Plotina sairasti virtsatietulehduksen, joka saatiin onneksi hoidettua.

Kalsiumoksalaattikivet ovat yhdessä struviittikivien kanssa tavallisimpia virtsakiviä. On huomattu, että erityisesti burmankissat ja persialaiset kissat ovat muita kissoja alttiimpia kalsiumoksalaattikiteiden muodostumiselle. Kalsiumoksalaattikiviä ei voida liuottaa, vaan kivien ollessa haitallisen suuria ne joudutaan useimmiten leikkaamaan, joskus ne pyritään saamaan pois virtsakatetrin avulla. Vaikka kalsiumoksalaattikiteitä ei pystytä liuottamaan, on ruokavalio niiden ehkäisyssä erittäin tärkeä.

Kiteiden ja kivien liuotuksen tai leikkaamisen lisäksi olennaista on erityisesti akuuttivaiheessa kipulääkitys, jolla lievitetään kipua ja helpotetaan virtsaamista. Kivien liuotukseen tarkoitettuja erikoisruokavalioita ja lisäravinteita saa eläinlääkäriasemilta, sekä tietyistä verkkokaupoista. Kivien hoidossa tärkeintä on seurata tarkkaan eläinlääkärin ohjeita ja pitäytyä tietyssä ruokavaliossa tietyn aikaa. Usein ruokavalio kestää 4-12 viikkoa, jonka loppuvaiheessa virtsanäyte usein kontrolloidaan ja jatkohoito määräytyy saatujen tulosten mukaan. Lisäksi jos kivet ovat vahingoittaneet rakon limakalvoa ja aiheuttaneet virtsatietulehduksen, määrätään usein antibioottikuuri.

Dewillä asustellut Plotina ohipissaili melkein alusta alkaen, ja ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä todettiin rakossa sakkaa ja bakteereja. Virtsatietulehduksen hoidoksi aloitettiin antibioottikuuri, jotka poistivat ohipissailun pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin ohipissat palasivat, ja eläinlääkärissä todettiin virtsanäytteen sakassa runsaasti epiteelisoluja, kristalleja ja struviitteja. Plotinalle aloitettiin Urinary-ruokavalio liuottamaan sakkaa, sekä Metacam-kipulääkekuuri helpottamaan virtsaamista. Kontrollikäynnillä kuukauden kuluttua virtsanäytteessä oli edelleen hieman kristalleja ja tulehdussoluja, joten päädyttiin jatkamaan vielä Urinary-ruokavaliota yhden kuukauden ajan. Virtsateiden hyvinvointiin tarkoitetulla ruokavaliolla Plotinan virtsaamisongelmat poistuivat kokonaan, ja Plotina pystyi palaamaan normaaliin ruokavalioon ongelmitta.

Virtsaumpi/-tukos

Virtsaumpi eli virtsatukos on hengenvaarallinen tila, joka voi pahimmillaan johtaa kissan menehtymiseen. Tukos on yleisempi kolleilla anatomian takia, sillä kollien virtsaputki on naaraiden vastaavaa huomattavasti pidempi. Virtsaputki voi tukkeutua “limakasautumasta”, johon kerääntyy proteiineja, soluja ja mahdollisesti virtsakiteitä. Myös kivet voivat jäädä virtsaputkeen jumiin, jolloin virtsaputki supistuu fysiologisena reaktiona vierasesineeseen ja osaltaan pahentaa tilannetta. Myös muu voimakas spasmi eli supistuminen tulehduksen tai muun ärsytyksen takia on mahdollinen virtsaummen aiheuttaja. 

Tukoksen hälyttävin ja selkein oire on yksinkertaisesti se, ettei virtsaa tule ollenkaan kissan yrittäessä virtsata tai sitä tulee vain tipoittain. Yli vuorokauden pituinen virtsaamattomuus kasvattaa virtsamyrkytyksen riskiä, jossa urea ei pääse poistumaan elimistöstä, mikä johtaa maksavaurioon, koomaan ja kuolemaan. Virtsaumpi on siis hengenvaarallinen tilanne ja vaatii välitöntä eläinlääkärikäyntiä. Virtsaumpi hoidetaan usein leikkaamalla.

Virtsatietulehdus

Virtsatietulehdus eli kystiitti voi olla bakteerien, tai virtsatiekivien tai -kiteiden aiheuttama, tai idiopaattinen. Noin 5-15% kissojen alempien virtsatiesairauksien aiheuttajaksi selviää bakteeritulehdus, kiteet ovat yleisempiä. Virtsatietulehdusta tavataan tavallisemmin vanhemmilla kissoilla, joilla on altistavina tekijöinä korkean iän lisäksi muita systeemisairauksia, kuten munuaisten vajaatoiminta ja diabetes. 

Virtsatietulehduksen oireet ovat hyvinkin tyypillisiä virtsatieoireita, sillä virtsaaminen yksinkertaisesti sattuu. Selkeiden virtsatieoireiden lisäksi muut sairauksien yleisoireet ovat tyypillisiä, kuten ruokahalun väheneminen ja apaattisuus. Virtsatietulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljely, jonka tuloksen perusteella määrätään tarvittaessa antibioottikuuri, sekä tulehduskipulääke. Tarvittaessa myös virtsan pH:ta voidaan laskea lääkityksen avulla.

Lenin FIC ei ole este laadukkaalle elämälle mikäli omistaja jaksaa nähdä vaivaa. Lenin touhuja voi seurata Instagramista @sofiankisset.

Kissan idiopaattinen kystiitti eli FIC

Feline idiopathic cystitis tarkoittaa selkokielellä suomennettuna kissan virtsarakon tulehdusta, jonka syytä ei tiedetä (idiopaattinen = tuntematon syy). Jopa 60% kissojen alempien virtsateiden sairauksista voidaan luokitella FIC:iksi, joten kyseisen sairauden tunteminen on melkeinpä välttämätöntä kissanomistajalle. 

Kissan idiopaattisessa kystiitissä virtsarakossa on steriili tulehdustila, jota ei siis ole aiheuttanut bakteeri tai mikään muukaan selkeä taudinaiheuttaja. FIC:issä virtsan glykosaminoglykaanikerros on ohentunut, jolloin virtsan ärsyttävät aineet pääsevät ärsyttämään limakalvoa aiheuttaen tulehduksen ja siten kipua. Nimensä mukaisesti FIC:in syy on epäselvä, mutta yleisimmäksi aiheuttajaksi on ehdotettu stressiä - ja tähän aiheuttajaan me Dewilläkin uskomme lukemattomien kokemusten perusteella.

Oireet idiopaattisessa kystiitissä ovat samat kuin virtsatietulehduksessa tai -tukoksessa, mutta hoito poikkeaa sairauden aiheuttajan takia hyvinkin radikaalisti selkeiden fysiologisten aiheuttamien sairauksien hoidosta. Hoito keskittyy kivun lievitykseen tulehduskipulääkkeiden avulla sekä stressin hoitoon, johon löytyy omat hyväksi todetut keinonsa. Stressin lievitykseen on markkinoilla erilaisia valmisteita, kuten kaseiinia sisältävää Zylkeneä, L-tryptofaania sisältävät Serene-Um ja Calmex, sekä erilaisia feromonihaihduttimia ja -suihkeita, kuten Feliway. Valmisteiden lisäksi luonnollinen osa stressin lievitystä on mahdollisten stressaavien tilanteiden vähentäminen, aktivoinnin ja virikkeiden lisääminen, hiekkalaatikoiden lisääminen ja erilaisten ympäristön muutosten vähentäminen. FIC:in hoidossa voidaan myös hyödyntää virtsatievaivaisten erikoisruokavaliota, sekä Cystaid Plus -valmistetta vahvistamaan virtsarakon glykosaminoglykaanikerrosta. Ylipainoiselle kissalle laihduttaminen on myös iso osa FIC:in hoitoa. 

Dewillä on ollut useampiakin idiopaattisesta kystiitistä kärsiviä kissoja, kuten allekirjoittaneen oma Dewiltä adoptoitu kissa Leni. Leni saapui yhdistykselle muutaman kuukauden ikäisenä pentuna ja jo sijaiskodissa huomattiin pienet pissat. Eläinlääkärin tutkimuksissa virtsanäytteessä ei näkynyt mitään, samaten virtsateiden ultrassa kaikki oli erinomaisesti. Diagnoosiksi saatiin siis FIC ja hoidoksi aloitettiin Cystaid plus tarvittaessa ja yleinen FIC:in hoito. Adoptoin Lenin helmikuun 2020 lopulla, jolloin hän oli ehtinyt asustella sijaiskodissa melkein neljä kuukautta kesyyntymässä. Muuton jälkeen kaikki meni hyvin, mutta ei mennyt kauaakaan aiemman kissani Ipan ja Lenin tutustuttamisen jälkeen, kun ensimmäisen ohipissa oli ilmestynyt sänkyyn. Vaikka tutustuttaminen oli edennyt hitaasti ja ilman aggressiivisuutta, oli Leni vähän turhan stressaantunut tilanteesta. Eipä siinä mitään, lisättiin vesiastioita ja katseltiin miten tilanne etenee.

Ohipissat eivät jääneet yhteen kertaan, vaan niitä ehti tulla useampia jopa feromonihaihduttimen asennuksen jälkeen ja petivaatteiden etikkapesujenkin jälkeen. En ollut tajunnut ajoissa laittaa suihkuverhoa päiväpeitoksi, joten Leni pissasi sänkyyn välillä ihan jo tottumuksesta, eikä pelkästään kivusta tai stressistä. Suihkuverhoa pidettiin päiväpeittona parikin kuukautta, sillä se piti varmasti Lenin pissat hiekkalaatikossa. Cystaid Plus oli käytössä, muutama erilainen vessa ja lempparihiekka tarjolla ja märkikseen lisättiin ahkerasti vettä. Intensiivisellä hoidolla saatiin odotettu lopputulos ja nykyään ei tarvitse pitää suihkuverhoa päiväpeitteenä muuta kuin uusissa paikoissa esim. kissojen ollessa hoidossa. 

Leni elementissään.

Kasvaimet ja anatomiset viat

Kasvaimet virtsateissä ovat kissoilla suhteellisen harvinaisia, mutta mahdollisia varsinkin seniorikissoilla. Kasvaimet ovat tällöin yleensä välimuotoisen epiteelin karsinoomia ja ne voidaan todeta ultraäänitutkimuksella. 

Erilaiset anatomiset viat, kuten synnynnäiset anomaliat ja traumojen aiheuttama rakennepoikkeavuudet virtsateissä eivät myöskään ole erityisen yleisiä kissoilla. Rakennepoikkeavuuksista yleisin on virtsaputken striktuura eli ahtauma, joka voidaan myös todeta ultraäänitutkimuksella. Hoitona useimmiten on leikkaushoito.

Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja muut kiputilat

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat, kuten nivelrikko tai spondyloosi voivat olla kissan virtsatieoireilun taustalla. Itse virtsaamisasento voi olla kissalle kivulias tules-vaivan vuoksi, tai kipu voi hankaloittaa kissan pääsyä hiekkalaatikolle ajoissa. Usein ohipissojen lisäksi kissalla on muita tules-kipuun viittaavia oireita, kuten hyppimisen väheneminen, lisääntynyt varovaisuus liikkuessa, kipuilme, vetäytyminen ja leikkimisen väheneminen. 

Dewillä ollut Sygyzyn Boba oli yksi näistä kissoista, joiden ohipissailun ja muun virtsatieoireilun taustalla oli tules-ongelma. Aluksi Boban huomattiin maukuvan todella paljon, ja järsivän kaikkea mahdollista. Suu ja hampaisto olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, lisäksi veri- ja virtanäytteissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Metacam-kipulääkekuuri vähensi jonkin verran maukumista ja puun jyrsimistä. Kuitenkin pian kuurin jälkeen tuli ensimmäinen ohipissa sohvalle, jonka jälkeen ohipissat lisääntyivät varsin nopeasti. Eläinlääkärissä todettiin tukkeutunut anaalirauhanen, jonka katsottiin olevan syy ohipissailuun. Kuitenkaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta maukuminen ja kipukäytös ei loppunut, joten eläinlääkäri suositteli kokeilemaan vielä gabapentiiniä kipuun. Todennäköisen diagnoosin ajateltiin olevan idiopaattinen kystiitti. Kipulääkityksen myötä oireet vähentyivät, mutta muutaman viikon kuluessa alkoivat jälleen. Eläinlääkärissä virtsarakkoa ultratessa huomattiin, että vasen takajalka ei suoristu taakse läheskään yhtä hyvin kuin oikea, joten jaloista otettiin röntgenkuvat. Röntgenkuvassa vasen reisiluu oli kokonaan irti lonkkamaljasta, myös luuston uudismuodostumaa havaittavissa. Vasemman lonkkamaljan rajat vaikeasti hahmotettavissa. Vasen reisiluu käytännössä irti lihaksesta, mahdollisesti vanhan trauman seurauksena. Röntgenlöydösten perusteella eläinlääkäri suositteli eutanasiaa, johon päädyimmekin haikein mielin. 

Boban röntgenkuva oli järkyttävää katseltavaa.

Systeemisairaudet

Kissojen systeemisairaudet, kuten munuaisten vajaatoiminta, diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta altistavat virtsatieoireilulle. Em. sairaudet lisäävät kissan juomista ja siten myös virtsaamista, ja suurentavat pissapaakkujen kokoa. Joskus kissa ei ehdi ajoissa hiekkalaatikolle, jolloin pissa saattaa tulla juuri laatikon ulkopuolelle.

Ongelmat käytöksessä ja muut syyt

Kissojen “ongelmakäytös” johtuu aina jostakin syystä, oli se sitten stressi, huono ympäristö, leikkaamattomuus (merkkailu ja stressi), liian varhainen vieroitus emosta, yksinäisyys tai muu kipu tai sairaus. Kissat eivät osoita mieltään tai kosta, sillä niiden aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet niin monimutkaisiin ajatuksiin.

Kissat voivat virtsata laatikon ulkopuolelle esim. säikähdyksestä, stressistä, pelosta, tai liian likaisen hiekkalaatikon takia. Ohipissailun selvittely vaatii joskus kunnon salapoliisityötä, varsinkin jos se on ainoa oire. Ensihätään kannattaa putsata ohipissapaikka huolellisesti käyttäen etikkaa, sillä se eliminoi virtsan hajua. Pissakohtaan voi siirtää ylimääräisen hiekkalaatikon ja kuivikkeeksi voi kokeilla esim. mikrohiekkaa, sillä se on melkein kaikkien kissojen suosiossa. Vessan malli saattaa myös olla väärä, jotkut pitävät katollisen vessan tuomasta rauhasta, jotkut nauttivat avonaisen vessan mahdollistamista pakoreiteistä. Kissa on myös siisti eläin, joka ei halua tehdä tarpeitaan likaiseen vessaan. Hiekkalaatikko tulee siis putsata vähintään kaksi kertaa päivässä ja hiekka vaihtaa kokonaan uuteen tarpeen mukaan, yleensä noin kuukauden välein riittää.

Lisää voit lukea blogitekstistä Kissa ei vittuile.

Yleinen hoito ja ehkäisy

Jos kissa alkaa ilman selvää syytä ohipissailemaan tai ilmaisemaan muita virtsatieongelmien oireita, on aina suunnattava eläinlääkäriin. Idiopaattista kystiittiä ei voi omistaja itse diagnosoida: muut sairaudet ja aiheuttajat on ehdottomasti poissuljettava.

Kissojen virtsatieongelmien ehkäisyssä ja hoidossa on yksi yhteinen periaate: vedensaannin lisääminen. Tarjolle voi laittaa useamman erilaisen juomakupin, esim. korkean ja matalan tai keraamisen ja lasisen. Jotkin kissat eivät esimerkiksi pidä siitä, kun niiden viikset koskettavat juomakupin reunoja. Kissalle voi myös esitellä juoma-automaatin, sillä juokseva vesi kiinnostaa kissaa ja houkuttelee sitä juomaan. Märkäruokaan voi lisätä vettä, samaten kuivaruokaan. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan kuivaruuan voi jättää kokonaan pois. Juomakippoja kannattaa asetella useampaan eri paikkaan, kuitenkin erilleen ruokakipoista.

Virtsakiteiden ja -kivien hoidossa liuotus on pääasiassa, näissä pitää noudattaa tarkoin eläinlääkärin ohjeita. Ruokavaliota ei saa lähteä muuttamaan ilman eläinlääkärin konsultaatiota, joten ongelmatilanteissakin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä eläinlääkäriin. Myös ruuan jakaminen useampaan annokseen päivän mittaan auttaa vähentämään virtsan pH-muutoksia, joten se on kannattava toimenpide varsinkin kivien ehkäisyssä. Ruuassa laadukkaat proteiininlähteet helpottavat munuaisten työkuormaa, kun sen sijaan sokeri ja viljat kuormittavat munuaisia.

Hiekkalaatikoita tulisi olla kissojen lukumäärä +1 ja ne tulisi olla sijoiteltuna rauhallisiin, mutta ei liian syrjäisiin paikkoihin. Niiden tulee olla kaukana ruoka-, juoma- ja oleskelupaikoista. Kissanvessoja on useita erilaisia ja jotkut kissat ovat nirsompia vessojensa suhteen. Oikea vessa löytyy vain kokeilemalla, mutta esim. Dewillä kissat asuvat sijaiskodeissa, jolloin mieltymykset ja tottumukset ovat jo selvillä. Kuten aiemmin mainittu, vessat täytyy pitää siisteinä ja rauhallisina paikkoina.

Kissaa kannattaa myös aktivoida - muutenkin kuin pelkästään virtsatieongelmien ehkäisyksi - erityisesti FIC-diagnoosin omaavilla kissoilla. Myös jo ylipainon ja muiden sairauksien ehkäisemiseksi aktivointi on tärkeää, sillä ne altistavat myös virtsatieongelmille. Vinkkejä aktivointiin löydät blogitekstistä Kissan aktivointi.

Boba, sinua kaivataan. Lepää rauhassa.

Lähteet

Evidensia - Kissan virtsatieongelmat

Kivuton - Virtsatieongelmat

Koira-kissaklinikka Oy, ELL Anette Ståhlberg - Kissojen virtsatieongelmat

Agria eläinvakuutus - Kissan virtsatietulehdukset

Brit - Kissojen munuaisvaivat

Koira-kissaklinikka Oy - Laboratoriopalvelut

Evidensia - Virtsarakontulehdus kissoilla: tunnista kissan virtsatieoireet

Cornell feline health center - Feline behavior problems: house soiling

- Sofia, tapahtumatiimivastaava, sometiimi & vuoden 2023 hallituslainen