Kissojen yleisimmät virusperäiset hengitystieinfektioiden aiheuttajat: kaliki ja herpes

Kaliki ja herpes voivat romahduttaa kissan yleiskunnon, mikä on erityisen vaarallista kissoille, joilla on jo ennestään heikentynyt yleiskunto, kuten populaatiokissoille tai FIV-positiivisille kissoille. 

Kaliki- ja herpesviruksilta on mahdollista suojautua rokotteella, jolloin altistuminen ei ole hengenvaarallista. Rokotettu kissa ei joko oireile virustartuntaa lainkaan tai sairastaa sen vähäoireisena. Rokotteen avulla voidaan estää kaikista vakavimmat oireet ja seuraukset.

Herpes- ja kalikivirukset ovat erittäin yleisiä kissojen keskuudessa, myös rotukissoilla. Siksi on tärkeää, että kaikki kissat rokotetaan. Muista, että rokotuksia tulee uusia läpi kissan elämän! 

Rokottaminen kalikia ja herpestä vastaan:

• Perusrokotussarja on 2 rokotetta: 2. rokote annetaan neljä viikkoa 1. rokotteen jälkeen. Tämän jälkeen annetaan 3. rokotus vuoden kuluttua. (Huom! Rokote uusitaan tämän jälkeen säännöllisesti sen mukaan, mitä rokotussarjaa ja -valmistetta käytetään!) 
• Pentujen rokotusohje: suositusten mukaan pentujen 1. rokote annetaan 12 viikon ja 2. rokote 16 viikon iässä, minkä jälkeen rokotukset annetaan samoin kuin aikuisillekin kissoille.

Huom! Varmistathan rokotustarpeen eläinlääkäriltä tai rokotteen valmisteyhteenvedosta.

Kissan kalikivirus (FCV=Feline calicivirus)

Kissan kalikivirus on erittäin yleinen kissaflunssan aiheuttaja, mutta sen yleisyyttä on vaikea määrittää tarkasti, sillä osa virusta kantavista kissoista on oireettomia. Oireettomia kissoja on hyödytöntä testata kalikin varalta, sillä vain oireelliset tarvitsevat tukihoitoa.

Kalikivirus tarttuu äärimmäisen helposti: kaliki leviää kaiken sellaisen kautta, jossa on suora tai välillinen kontakti kissan suusta toisen kissan suuhun, esim. yhteisistä ruokakupeista tai leluista. Kalikivirus voi säilyä elimistön ulkopuolella jopa kymmenen vuorokautta. Kissan kalikivirukset eivät kuitenkaan tartu ihmiseen.

Kalikin oirekuva:

• haavainen ientulehdus 
• haavaumat kielessä, kitalaessa, huulissa ja nenänpäässä > suun lisäksi haavaumia voi olla muuallakin (esim. varpaissa) 
• kirkas sierainvuoto
• niiskutus ja aivastelu > lievemmissä tapauksissa niiskutus voi olla ainoa oire
• silmäoireet 
• niveltulehdukset > kissan ontuu tai liikkuu muuten jäykästi
• keuhkokuume ja hengitysoireet > vakavimmissa tapauksissa hengenvaarallista
• syömättömyys > ruoka ei välttämättä maistu kissan haju- ja makuaistin heikkenemisen ja/tai suun haavaumien vuoksi

Kesäyön Notoksen silmäoireet johtuivat kalikin aiheuttamasta infektiosta. Notoksella oli muitakin oireita: rohiseva hengitys ja aivastelua.

Oireiden loputtua virus saattaa poistua kissan elimistöstä itsestään, mutta kissa voi myös jäädä kantajaksi loppuelämäkseen. Jopa 20 %:a kalikia kantavista kissoista erittää virusta ajoittain tai jatkuvasti, vaikka olisivatkin täysin oireettomia (Janina Pohju 2019).

Oireetonta kalikiviruksen kantajaa ei tarvitse eristää talouden aikuisista kissoista, kunhan saman katon alla asuvilla aikuisilla kissoilla on rokotukset voimassa. On kuitenkin epätodennäköistä, että perusterve säännöllisesti rokotettu aikuinen kissa saisi tartunnan. Huom! Pienet pennut tulisi sen sijaan eristää kalikinkantajasta, koska kissaflunssat saattavat olla pennuille hyvin kohtalokkaita!

Vaikka Notos olikin sairastaessaan pentu, niin oireet saatiin lopulta hoidettua, ja Notos pääsi adoption kautta loppuelämän kotiinsa. 

Kissan herpesvirus (FHV=Feline herpesvirus)

Herpes eli rinotrakeiittivirus tarttuu pinnoilta sekä pisaratartuntana. Infektion itämisaika vaihtelee, mutta akuutti infektio voi kestää viikkoja. Mikäli kissan rokotuksesta on aikaa yli kuukausi, oireileva kissa voidaan testata.

Herpeksen oirekuva:

• niiskutus
• yskä > pelkkä yskän oire voi johtua monesta muustakin syystä kuin hengitystieinfektiosta (yskä saattaa olla merkki myös esim. allergiasta tai madoista)
• lisääntynyt syljen eritys
• kirkas sierain- ja silmävuoto
• silmien siristely
• sidekalvon tulehdus > tartunnan alkuvaiheessa
• silmän sarveiskalvon haavaumat (kivuliaita ja hitaasti paranevia)
• haavauman värjäytyminen (eli pigmentoituminen) > myöhemmässä vaiheessa tartuntaa

Oireita voidaan lievittää tukihoidolla. Ne voivat kestää viikkoja ennen kuin virus menee ns. lepotilaan, jolloin kissa lakkaa oirehtimasta. Herpeksen saanut kissa jää viruksen kantajaksi loppuelämäkseen, ja virus voi aktivoitua myöhemmin elämässä esim. stressin seurauksena. Herpesvirus pysyy hengissä kissan elimistön ulkopuolella enintään vuorokauden verran. 

Kalikiin eikä herpekseen ole parantavaa hoitokeinoa, mutta oireettomana kissa voi elää ihan tavallista kissan elämää.

Saariston Matilla todettiin flunssavirukset kaliki ja herpes, mutta myös flunssaa aiheuttavat bakteerit mykoplasma ja bordetella bronchiseptica. Matin flunssaoireet saatiin kuitenkin hoidettua Flumaxilla, levolla, lämmöllä ja laadukkaalla ruoalla.

Lähteet:

Haikka Sari: Kissan kotilääkäri – sairaudet, ensiapu, tartuntataudit, hyvinvointi
Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta
Hesy: Kissan kalikivirus
Janina Pohju: Kissan kalikivirus
Movet-laboratorio: FHV Felinen herpesvirus
Movet-laboratorio: FCV Feline calicivirus

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 5: Turvallinen ulkoilu sekä kissan kuljetus

Tämä on viisiosaisen juttusarjan päätösosa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Osa 4: kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Jasmini da Fattoria Vuota ulkoilee turvallisesti ulkotarhassa.

Tarvikkeet kissan ulkoilua varten

Erityisesti rohkeat kissat nauttivat suuresti ulkoilutuksesta, mutta aroille yksilöille se voi olla turhan pelottavaa etenkin vieraassa ympäristössä. Kokeile siis varovaisesti, miten kissa suhtautuu ulkoiluun. 

Kissaa voi ulkoiluttaa kissoille tarkoitetuissa valjaissa, kunhan kissan ensin totuttaa niihin vähitellen. Jos kissa ei yrityksistä huolimatta totu valjaisiin, voi kissa ulkoilla lasitetulla parvekkeella. Huom! Älä anna parvekelasien olla raollaan paria senttiä enempää, sillä kissat pääsevät kulkemaan hämmästyttävän pienistä raoista! Ellei parvekkeella ole lasitusta, voi sinne asentaa kissan puremista kestävää verkkoa, joka mahdollistaa kissan turvallisen ulkoilun parvekkeella. Lisätietoa kissanverkosta, valjaista ja niiden käytön opettelusta sekä hyviä vinkkejä ja ideoita kissan muista ulkoilumahdollisuuksista löytyy tekstistä Kissan turvallinen ulkoilu.

Fella la Mowers ulkoilee mielellään myös talvisin lyhyitä aikoja kerrallaan.

Pääasia kissan turvallisessa ulkoilussa on, että kissaa ei päästetä yksinään kulkemaan ulos, vaikka kissalla olisikin mikrosiru ja/tai panta. Valvomatta kulkevalle kissalle on ulkona paljon vaaroja aina liikenteestä muihin eläimiin ja vieraisiin ihmisiin. Tietoa kissan valvomatta ulkoilemisen haitoista löytyy kattavasti täältä.

Hanki kissallesi mikrosiru ja rekisteröi se, jotta kissa löydetään, mikäli silkkitassusi onnistuu kiemurtelemaan ulos valjaista. Kaikki kissat kannattaa siruttaa riippumatta siitä, ulkoilutetaanko niitä vai ei, sillä kissat ovat taitavia pääsemään karkuun hyvin nopeasti hyvin pienistäkin raoista. Mikrosiruun rekisteröityjen yhteystietojen avulla karkulaisen rakastava koti voidaan löytää helposti. Kannattaa siis perehtyä mikrosirun hankintaan ja rekisteröintiin.

Maustemäen pennut parvekeulkoilemassa: vasemmalla Banasura ''Bansku'' ja oikealla Demerara ''Dera''.

Kuljetuskoppa 

Kissan turvallista kuljettamista varten on valittava ennen kaikkea sopivan kokoinen kuljetuskoppa: koppa on kooltaan sopiva, kun kissa mahtuu luonnollisessa asennossa sekä makaamaan että seisomaan kopassa.

Jokaisella saman talouden kissalla on hyvä olla oma kuljetuskoppansa, koska sairastuessaan kissat eivät välttämättä halua lajitoverinsa seuraan, vaikka kissat tavallisesti tulisivatkin hyvin toimeen keskenään. Toisilleen tuttuja kissoja voi kyllä kuljettaa samanaikaisesti esimerkiksi perusterveystarkastus- tai rokotuskäynnille, mikäli koppa on kissoille riittävän suuri. Pentuja kuljetettaessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä kuljetusohjeista. Lisäksi on hyvä huomata, että kissan kuljettamisesta säädetään myös laissa (Laki eläinten kuljetuksesta).

Maustemäen Curry eläinlääkärikäynnillä.

Kantokoppia tehdään seuraavista materiaaleista:

• Muovisen kopan käyttö on suositeltavaa, sillä muovi on kestävää, pitää jonkun verran lämpöä sisällään, on helposti puhdistettava sekä suojaa kulkuneuvon penkkiä kissan mahdolliselta virtsalta, ulosteelta ja/tai oksennukselta.
• Muovipäällysteinen metalliverkosta valmistettu kuljetushäkki kestää hyvin pesuaineita, mutta se on työläs puhdistettava eikä riitä sellaisenaan, vaan siihen on hankittava alusta, jotta kissan tassut eivät lipsahda verkon läpi.
• Rottinkinen koppa on usein esteettisesti miellyttävä, mutta rottinki ei ole kovin kestävää eikä sitä välttämättä saa pestyä kokonaan puhtaaksi. Rottinkikopassa voi olla sen verran taipuisat luukut, että kissa pääse livahtamaan kopasta kesken kuljetuksen.
• Kankaiset kantokassit ja -laukut ja pehmeät verkkokankaiset kantokopat ovat käteviä kesällä, koska niistä virtaa helposti ilmavirta läpi, mikä kuumalla ilmalla auttaa kissaa viilentymään. Kankaisia kuljetushäkkejä on erilaisia malleja: joissakin on luukku ylhäällä eikä sivulla, kun taas joissakin on luukku niin ylhäällä, sivussa kuin kopan päädyssäkin. Lisäksi jotkut kopat saa kätevästi taitettua kokoon silloin kun niille ei ole tarvetta, minkä ansiosta se ei vie paljon tilaa. Huom! Kankaiset kopat sopivat parhaiten matkustamiseen tottuneille kissoille. 

Oikealla olevaa rottinkista kantokoppaa emme suosittele käytettäväksi. Vasemmalla oleva kankainen kantokoppa taas aukeaa kolmeen eri suuntaan, ja on turvallinen kuljetuksessa.

Ennen kuljetusta:

• Laita kantokoppaan ennen kuljettamista vanha pyyhe tai muu sopiva kodin tekstiili eristämään lämpöä. Lämmike on aiheellinen muulloinkin kuin kylmällä talvisäällä, sillä esimerkiksi leikkauksessa käynyt kissa ei pysty ylläpitämään ruumiinlämpöään. Lämmön ohella pyyhe, jossa on kissan oma haju tai muuten kodin tuttu haju, lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Pyyhkeestä huolimatta kissalta voi stressin takia tulla vaikkapa hätäpissa tai oksennus, jolloin on hyvä olla alusta, johon eritteet imeytyvät. Huom! Varaa sen verran iso pyyhe tai kaksi, että kissan pystyy tarvittaessa peittelemään ja että kissalla on mahdollisuus piiloutua niiden alle. 
• Kopan päälle kannattaa myös laittaa lakana tai vastaava kodin tekstiili, sillä talvella se suojaa kylmältä ja viimalta, mutta lisäksi se rauhoittaa kissaa, joka saattaa kopassa ollessaan tuntea olevansa loukussa. 
• Matkat ja poistuminen tutusta ympäristöstä aiheuttavat kissoille usein stressiä, jota voi lievittää käyttämällä feromonisuihketta, joita saa lemmikkieläinkaupoista (feromonin käytöstä juttusarjan osassa 4).
• Kissan kopittaminen eli koppaan saaminen voi toisinaan olla haastavaa, ja sitä varten kannattaakin hankkia hitsauskäsineet, joiden läpi kissa ei pääse kynsimään eikä puremaan. Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, kissalla on huonoja kokemuksia kopittamisesta tai kyseessä on arka kissa, kannattaa kokeilla erilaisia konsteja postauksista Kissan kopittamisen lyhyt oppimäärä sekä Kissa ja kantokoppa.
  
  

  

  Saariston Vieno muovisessa kuljetuskopassa.

Kuljetuksen aikana:

• Huolehdi siitä, että kissa ei vahingoitu tai pääse karkuun matkan aikana. Aseta koppa kuljetusvälineeseen niin, että se ei pääse siirtymään, esim. autossa jalkatilaan tai penkille turvavöihin kytkettynä.
• Pitkällä matkalla kissan tarvitsee välillä päästä jaloittelemaan, syömään ja juomaan. Lisäksi kissalla on oltava mahdollisuus tarpeiden tekoon sille tarkoitetussa paikassa.
• Lyhyellä matkalla ruokaa kannattaa tarjota vasta matkan jälkeen, sillä kissa voi kärsiä matkapahoinvoinnista.

Jos kuljetat kissaa autolla tai bussissa:

• Älä käytä liian suurta kantokoppaa, koska äkkipysähdyksessä kissan selviytymismahdollisuudet ovat paremmat, kun kissa pysähtyy silloin kun kulkuvälinekin.
• Pidä kissa aina kuljetuskopassa, jotta vältytään turhilta turvallisuusriskeiltä, sillä kissat eivät matkatessa välttämättä pysy paikoillaan, vaan saattaisivat liikuskella ympäriinsä ja siten tulla häirinneeksi kuskia. 

Fella La Mowers tekee mielellään kävelylenkkejä iltahämärässä, sillä silloin on vähiten melua sekä ihmisiä liikenteessä.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Peten koiratarvike: Kissan kuljetuslaatikot ja kantokopat

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 4: Kissan oma lääkekaappi sekä harjat

Tämä on viisiosaisen juttusarjan neljäs osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Osa 3: lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

Kissan lääkekaappi 

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla psylliumjauhetta (kuitulisä pidempiaikaiseen käyttöön) sekä parafiiniöljyä (akuuttia ummetusta varten lyhytaikaiseen käyttöön):

• Psylliumin käyttöohje: sekoita veteen psylliumia ummetuksen vakavuudesta riippuen 1 tl per päivä, kunnes seos on geelimäistä. Huom! Psyllium imee paljon vettä itseensä, joten ei kannata sekoittaa kovin pienessä astiassa. Sekoita geelimäinen seos kissanruokaan.
• Parafiiniöljyn käyttöohje: sekoita parafiiniöljyä kissanruokaan 1 ml/kg 1–3 krt päivässä 1–3 päivän ajan. Huom! Parafiiniöljyä ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, sillä parafiiniöljy estää ravinnon imeytymisen suolistossa. Parafiiniöljy sopii siis ummetuksen ensiapuun.

Edesmennyt Saariston Toivo ei ilahtunut saatuaan matolääkettä herkkutahnassaan.

Muita tarvikkeita, joita kissa tarvitsee lääkekaappiinsa:

• sisäloisten häätämistä varten matolääkkeen > Huom! Tämä koskee kaikkia kissoja, myös sisäkissoja, joita ei koskaan ulkoiluteta, sillä nekin voivat saada suolinkaisia! Matolääkkeitä on erilaisia: paikallisvaleluliuos (esim. Dronspot) tai tabletteja (esim. Axilur), joten tarkista annostelu aina pakkausohjeista!
• morttelin (huhmare), jonka avulla saa jauhettua esim. matolääkkeen, jolloin se on helppo antaa ruokaan sekoitettuna
• lääkeruiskun, jolla saa helposti mitattua nestemäisen lääkkeen määrän (usein ruisku tulee lääkepakkauksen mukana, jonka avulla lääke on helppo annostella esim. kissan painon mukaan)
• kissan kynsisakset eli nimenomaan kissan kynsien leikkaamiseen tarkoitetut kynsisakset, jotta ne eivät aiheuta kissalle kipua tai epämukavuutta > Huom! Leikkaa vain kynnen terävä kärki, jotta et leikkaa vahingossa kynnen ydintä ja aiheuta turhaan kipua ja verenvuotoa!

Kissan kynsiä tulisi leikata säännöllisesti kissan kynsisaksilla.

• punkkipihdit tarvitaan, jos kissaa ulkoilutetaan > Huom! Muista punkkiaikana tehdä kissalle punkkitarkastus säännöllisin väliajoin! 
• punkkipanta, paikallisvaleluliuos tai punkkitabletteja, joilla pystyy torjumaan punkkeja etukäteen, mikä on tärkeää silloin, kun kissaa ulkoilutetaan usein ja paikoissa, joissa punkkeja todennäköisesti lymyilee > Huom! Käytä vain kissoille tarkoitettuja punkkilääkkeitä, koska esimerkiksi koirien lääkkeet voivat olla kissoille haitallisia! 
• eläinten kuumemittarin, millä kuumeen saa mitattua digitaalisella mittarilla nopeasti ja kissalle mukavalla tavalla > Huom! Erityisesti jos kissalla on lämpöhalvauksen oireita, on syytä mitata ruumiinlämpö!
• suun terveyden ylläpitämiseksi kissoille tarkoitetun hammasharjan ja -tahnan > Huom! Ihmisten hammastahna sisältää fluoria, joka on kissoille myrkyllistä!
• ensiaputarvikkeita, kuten sideharsoa ja -taitoksia, kirvelemätöntä desinfiointiainetta sekä haavasuihketta (joka muodostaa suojaavan esteen haavan tai ihovaurioiden päälle) 

Dewin aktiivi ja puheenjohtaja Elina leikkaa Roosa van Pikiksen kynsiä Roosan vain nauttiessaan olostaan ja ihmelön seurasta.

Kissoille voi halutessaan hankkia feromonivalmisteen, kuten pistorasiaan laitettavan feromonihaihduttimen tai feromonisuihkeen. Feromonivalmisteet jäljittelevät kissan luonnollisesti erittämiä feromoneja, joilla ne viestivät lajitovereidensa kanssa. (Huom! Synteettiset feromonivalmisteet eivät vaikuta kaikkiin kissoihin!) Synteettisiä feromoneja käytetään tyynnyttelemään stressaantunutta ja/tai ahdistunutta kissaa, esimerkiksi tutustuttaessa toisiin kissoihin tai uuteen ympäristöön tai kuljetettaessa kissaa vaikkapa eläinlääkärin vastaanotolle. (Huom! Feromonivalmistetta käytettäessä tulisi kissan päivittäisessä elinympäristössä minimoida ensin kaikki stressitekijät ja vasta sitten turvautua synteettiseen feromoniin.) 

Käytä kissan hampaiden hoidossa vain kissoille tarkoitettuja hammasharjoja ja -tahnoja.

Lue huolellisesti ohjeet ennen fermonivalmisteen käyttöä! Jos käytät suihketta, suihkauta feromonia käsiteltävään kohteeseen esim. kuljetuskopan pehmusteeseen, mutta odota vartin verran ennen kuin kissa pääsee kosketuksiin suihkeella käsiteltävän kohteen kanssa, jotta valmisteen sisältämä alkoholi ehtii haihtua. Huom! Älä suihkuta feromonia kissaan! 

Mikäli synteettistä feromonia on käytetty vain kissaa stressaavissa tilanteissa, kissan mieli saattaa yhdistää valmisteen vain ikäviin asioihin, jolloin kissan reaktio valmisteeseen saattaa olla täysin päinvastainen kuin haluttu reaktio. Tällöin synteettinen feromoni pikemminkin pahentaa kuin parantaa tilannetta.

Dani tykkää, kun turkkia harjataan pehmeäpiikkisellä harjalla.

Kissan harjat

Harjaa kissan turkkia säännöllisesti riippumatta siitä, onko kissa lyhyt- vai pitkäkarvainen. Karvan pituus vaikuttaa lähinnä siihen, minkälaista harjaa kannattaa käyttää ja kuinka usein kissaa harjataan. Pitkäkarvaisia kissoja olisi suositeltavaa harjata päivittäin, ettei turkki huopaannu. Vaikeahoitoisia turkkeja varten on hyvä olla trimmaussakset, jotta huopaantuneet kohdat saadaan nätisti pois. Lemmikkitarvikeliikkeissä myydään myös takunavaajia, mutta niiden käyttö ei ole kovin suositeltavaa, sillä ne voivat takkua auki revittäessä tuntua ikäviltä kissan iholla. Lisäksi takut saattavat tulla herkemmin takaisin. Pitkäkarvaisten kissojen kohdalla ihminen voi joutua pesemään kissaa pitääkseen takut loitolla ja turkin puhtaana. Puhdas turkki pysyy kauemmin takuttomana kuin likainen.

Trimmaussakset ovat käteviä pitkäkarvaisen turkin hoitoon.

Kissoista lähtee irtokarvaa erityisesti karvanlähtöaikana keväisin, mutta sisäkissoista voi irrota karvaa koko vuoden ympäri. Kissa nielee irtokarvaa peseytyessään, eivätkä karvat aina tule oksennuksena ulos, vaan ne voivat myös edetä suolistoon saakka ja aiheuttaa kissalle vaarallisen tukoksen. Tämän ehkäisemiseksi kissaa tulisi harjata ja totuttaa turkin harjaamiseen, esimerkiksi kerran viikossa. 

Kissojen turkeissa on toki yksilöllisiä eroja, mutta turkinhoito riippuu paljon rodusta. Kuitenkin useimmilla kissoilla on päällyskarva ja sen alla niin kutsuttu pohjavilla eli suojakerros, joka muodostuu hyvin lyhyistä karvoista aivan kissan ihon päällä.

Karsta sopii erityisesti pitkäkarvaisten kissojen turkin harjaukseen, mutta sillä saa harjattua irtokarvoja myös lyhytkarvaisesta kissasta, kuten tässä Saariston Matilta.

Erilaisia kissanharjoja:

• karstalla saa selvitettyä takkuja auki, mutta myös poistettua irtokarvoja > sopii erityisesti pitkäkarvaisille
• irtokarvanpoistajalla saa perusteellisesti poistettua kuollutta aluskarvaa ja irtokarvaa > harjasten/piikkien pituus kannattaa valita kissan turkin pituuden mukaan (jos kissasi on rotukissa, huomioi rotu harjaa valitessasi)
• pehmeä kumisuka tai muu pehmeäpiikkinen harja > lyhytkarvaisille 
• pitkäpiikkinen harjasharja > herkkäihoisille 

Jos silkkiturkkisi ei kerta kaikkiaan tunnut tykästyvän harjaukseen, voi syynä siihen olla vääränlainen harja: teräväkulmainen tai tiheäpiikkinen harja voi tuntua kissasta epämiellyttävältä tai jopa vahingoittaa ihoa. Onkin tärkeää valita harja kullekin kissalle tämän turkin mukaan. Monet kissat kuitenkin tykkäävät turkin harjauksesta ja parhaimmillaan se syventää omistajan ja lemmikin suhdetta.

Erilaisia kissanharjoja: sopiva harja riippuu siitä minkälainen turkki kyseisellä kissalla on.

Lähteet

Dewin sijaiskotiopas: Ummetus (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Bonusapteekki: Kissan lääkekaappi

Evidensia: Punkkien torjunta kissalla

Musti ja Mirri: Näin hoidat kissan turkkia

Zooplus: Kissan turkinhoito: näin tuet kissaasi turkinhoidossa

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Fella la Mowers tietää saavansa herkkuja kynsisalongin jälkeen.

Kissanomistajan alkeet, osa 3: Lelut, kiipeily- ja raapimispuut sekä pedit ja piilot

 Tämä on viisiosaisen juttusarjan kolmas osa. Aikaisemmat osat löydät täältä:

Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit

Osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Kissan lelut

Lelut ovat tärkeitä myös aikuisille kissoille, sillä niiden avulla kissa pystyy toteuttamaan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistään. Lelujen avulla kissat saavat purkaa energiaansa ja saalistustarvettaan kaikessa rauhassa eivätkä turhaudu. Oikein energisille ja leikkisille kissoille kelpaa leluksi melkein mikä tahansa, mutta jotkut kissat ovat tarkkoja siitä, minkälainen lelu innostaa leikkiin. Perinteiset rapisevat tai helisevät hiirilelut ovat monelle kissalle mieleen, mutta nykyään kissoille löytyy myös kaikenlaisia ääntäkin pitäviä leluja.

Lilja tykkää noutaa palloa.

Lattiaa pitkin vierivät lelut, kuten pallo tai hiiri, ovat kissalle mielekkäitä. On hauskaa pyydystää ja pureskella leluhiiriä tai isoja pehmeitä leluja. Saalistusta matkivia leikkejä ovat myös painimisleikit ja siksi lelut, joiden kanssa voi painia, ovat kissasta mielenkiintoisia. Painimiseen sopivat pehmeät isot pallot tai pötkylät, joita voi halutessaan itsekin virkata. Eri materiaaleista valmistettuja leluja löytyy myös lemmikkieläinkaupoista. Leikkitunnelit voivat olla hauskoja kissalle siksi, että osa niistä on melko rapisevia, mutta samalla ne voivat toimia kissan piilo- tai lepopaikkana. 

Erilaisia kissanleluja.

Leluihin voi halutessaan lisätä kissanminttusuihketta tai -jauhetta, mikäli kaupasta saaduissa leluissa ei sitä valmiiksi jo ole. Huomaa, että kissanmintun vaikutus kestää vain viitisentoista minuuttia. Kissanminttu saattaa kuitenkin tehdä joistakin kissoista, erityisesti kolleista, aggressiivisia. Tällöin ei kannata antaa kissanminttua: vaihtoehtoisesti voi kokeilla valerianaa eli suomalaisittain virmajuurta. Valeriana vaikuttaa useampiin kissoihin kuin kissanminttu. Vaikka valerianalla on rauhoittava vaikutus ihmisiin, niin kissoihin se vaikuttaa samoin kuin kissanminttu. Näitä kissanyrttejä voi halutessaan suihkauttaa raapimapuuhunkin.

Jos kissa ei innostu edellä mainituista, niin kokeile matatabia, joka on kissanminttua voimakkaampaa, mutta aiheuttaa samantyyppisen reaktion. Monet kissat, jotka eivät reagoi kissanminttuun, reagoivat kuitenkin matatabiin. Tutkimusten mukaan lähes 75 % kissoista, joihin kissanminttu ei vaikuta, reagoi matatabiin. Sen tuoksu stimuloi kissan aisteja ja tekee kissasta aktiivisen ja leikkisän. Matatabiakin löytyy jauheena, suihkeena sekä valmiina joissakin kissan leluissa. Kissanminttua, valerianaa tai matatatabia sisältävät lelut kannattaa säilyttää ilmatiiviissä pussissa, jotta niiden tuoksu säilyy pidempään. 

Fete Veneten Torsti tykkää kokeilla hampaitaan, joten matatabitikkujen pureskelu on sille mielekästä ajankulua. Matatabitikut ovat lisäksi terveellisiä, sillä ne puhdistavat kissan hampaita.

Lisäksi on matatabitikkuja, joiden pureskelu puhdistaa kissan hampaita, mikä on erityisen hyvä silloin, kun hampaiden pesu ei onnistu siksi, että kyseessä oleva kissa ei ole käsiteltävä. Tikut ovat myös terveellisiä, sillä ne sisältävät vitamiineja ja mineraaleja. Huom! Älä jätä kissaasi valvomatta, kun annat matatabitikun: kissan irti pureskelemat osat saattavat juuttua ja johtaa tukehtumiseen!

Varrelliset lelut ovat sellaisia leluja, joilla ihminen voi leikittää kissaa. Varren päästä tai varresta lähtevän narun päässä on jokin pehmeä lelu, kuten höyhenhuiska, jota kissa saalistaa ihmisen heiluttaessa huiskaa. Varrellisia huiskaleluja ei kuitenkaan kannata jättää kissan saataville silloin, kun ihminen ei ole paikalla näkemässä kissan leikkimistä, sillä niissä olevat narut ja höyhenet voivat kesken leikin hajotessaan olla kissalle vaaraksi.

Läheiset ystävykset, Temmuzun Simba ja Saariston Oili, viihtyvät välillä samassa pedissä

Kissoille on myös laserleluja, mutta ne voivat olla kissoille stressaavia, koska niitä ei voi oikeasti saada kiinni. Tällöin kissan saalistuskokemus jää puutteelliseksi. Laserlelujen käyttö voi aiheuttaa kissalle stressin lisäksi turhautumista ja käytöshäiriöitä. Siinä tapauksessa, että kissa kuitenkin tykkää leikkiä laserlelulla eikä vaikuta sen jälkeen stressaantuneelta tai turhautuneelta, niin kissaa voi laserlelullakin leikittää. Kunhan muistaa leikin päätteeksi ohjata valon johonkin toiseen leluun, kuten hiireen, jotta kissa voi napata sen ja kokea saaliistaan onnistumisen tunnetta. Huom! Älä osoita laseria suoraan kissaan päin.

Tarjoa aluksi mahdollisimman erilaisia leluvaihtoehtoja, jotta selviää, minkälaisista leluista ja leikeistä omat silkkitassusi tykkäävät. Lemmikkieläinliikkeistä löytyy kaikenlaisia leluja, mutta niitä voi tehdä helposti itsekin.

Hani leikkii lempilelullaan.

Kiipeily- ja raapimispuut

Monet kissat haluavat päästä korkealle tähystämään ympäristöään, ja siksi kissalle tulisikin hankkia kiipeilypuu. Kiipeilypuu tulisi valita sen mukaan, minkälaiselle kissalle se on tulossa: iso ja vilkas kissa tarvitsee isomman ja tukevamman kiipeilypuun kuin pentu tai sellainen kissa, joka ei viihdy korkeuksissa. Jos samassa taloudessa asustelee kovin erikokoisia kissoja tai joku kissoista omii kiipeilypuun, niin kannattaa hankkia useampi kiipeilypuu.

Kiipeilypuun voi halutessaan myös nikkaroida itse, kunhan jalustasta tekee niin tukevan, ettei kiipeilypuu horju tai kaadu kissan kiipeillessä ja hypellessä. Kiipeilypuut päällystetään yleensä köydellä tai muulla materiaalilla, joka houkuttelee kissaa raapimaan ja kiipeilemään. Näin ne myös kestävät paremmin kissan kiipeilyä. Lisäksi kiipeilypuussa on hyvä olla tasanteita ja piilopaikkoja kissojen tarkkailuhetkiä ja lepäämistä varten.

Pikku Myy hoitamassa kynsiään.

Jotkut kissat tykkäävät enemmän kiipeilystä kuin toiset. Kiipeilystä tykkääville kissoille voi kiinnittää seinille tasanteita kiipeilyä ja/tai raapimista varten. Niiden kanssa on oltava kuitenkin tarkkana, että kiinnitys pitää hyvin, jotta se ei petä kissan hypätessä tasanteelle.

Kiipeilypuu toimii usein samalla myös raapimispuuna, mutta jos näin ei ole, niin sellainen kannattaa hankkia erikseen. Isossa raapimistornissa tai -tynnyrissä on kissalle paljon pinta-alaa kynsien hoitamiseen, minkä vuoksi ne sopivat varsinkin isoille kissoille. Pennuille tai muuten pienikokoisille kissoille voi myös hankkia raapimistornia pienemmän raapimatolpan. Raapimatolpan voi sijoittaa esimerkiksi sohvan tai muun huonekalun läheisyyteen, mikäli kissalla on huono tapa käydä kynsimässä kyseistä huonekalua. Lisäksi saatavilla on monenlaisia raapimiskalusteita, kuten raapimalautoja ja -mattoja.

Jo edesmennyt Härmä hyppäämässä raapimistynnyriin.

Pedit ja piilot 

Pediksi kissalle voi käydä nojatuoli, sängyn pääty tai ihan vain tyynykin. Usein kissat tykästyvät lämpimiin paikkoihin, ja siksi lattiapaikka lattialämmityksellä, lämpötyyny tai paikka patterin päällä houkuttelevat: kaupoista saa myös lämpöpatterin yläpuolelle tai itse patteriin kiinnitettäviä patteripetejä. Yleisimpiä markkinoilla olevia petejä ovat kuitenkin erityyliset pehmopedit, joista voi kukin valita oman makunsa mukaiset pedit kissoilleen.

Toisinaan kissat eivät etenkään aluksi kiinnostu valmiiksi ostetusta lepopaikasta: uuteen kotiin saavuttuaan kissa saattaa piileskellä esimerkiksi sohvan tai pesukoneen takana tai sängyn alla, mutta rohkaistuttuaan alkaa löytää muitakin lepo- ja piilottelupaikkoja asunnosta. Kissoille on markkinoilla laaja valikoima erilaisia pesiä ja majoja, joihin pääsee paremmin piiloutumaan kuin pelkkiin peteihin. Joskus kissalle miellyttävä piilopaikka voi olla ihmisistä hyvinkin yksinkertainen, kuten tavallinen pahvilaatikko. Laatikkoon voi laittaa pehmusteeksi ja lämmikkeeksi viltin, pyyhkeen tai muun kodin tekstiilin.

Nymphadora van Pikis on löytänyt pahvilaatikosta kotoisan piilon.

Hanki riittävästi erilaisia pesäpaikkoja, jotta kissat voivat valita niistä mieleisensä. Piilottelupaikkoja ei tarvitse kaikkia ostaa, vaan niitä voi luoda tietyntyyppisellä sisustuksellakin: vaatekomerot, sohvantaukset ja isot huonekasvit luovat käyttökelpoisia piilopaikkoja. Huom! Vältä kissoille myrkyllisiä kasveja, suosi kissaturvallisia! Sisustusta huomioidessa kannattaa samalla kartoittaa kodin riskitekijöitä kissoille.

Jokaisella talouden kissalla tulisi olla oma piilopaikka, jossa voi levätä rauhassa ihmisiltä tai kodin muilta kissoilta sekä tuntea olonsa turvalliseksi. Kissa tarvitsee aika ajoin omaa tilaa niin ihmisiltä kuin toisilta kissoiltakin. Oman tilan tarve on yksilöllistä ja sen määrään vaikuttaa erityisesti se, ovatko kissat ystäviä keskenään vai sietävätkö ne vain toisiaan. Ystävykset tunnistaa siitä, että kissat ottavat toisiinsa kontaktia esim. puskevat toisiaan ja tervehtivät toisiaan rennosti hännät pystyssä. Kissojen keskinäisistä leikkitappeluista (ja kunnon tappeluista) löydät lisätietoa täältä.

Saariston Untamo tarkkailee kiipeilytasanteen korkeuksista.

Lähteet

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

Stockelberg, Ylva. Rasehorn Eivor: Onnellinen kotikissa – opas lemmikkikissan hoitoon ja aktivointiin

Helskatti: Saalistusleikki on jokakissanoikeus

Hill's: Miten kissanminttu vaikuttaa kissaan?

Kattipuoti: Valerianalelut

Kissansilmin: Kissan tilantarve

Musti ja Mirri: Näin löydät kissoille parhaat lelut

Musti ja Mirri: Näin valitset kissalle mieleisen raapimispuun

Peten koiratarvike: Mitä on matatabi?

Sijaiskodin oma kissa Mikki on löytänyt leikkitunnelista hyvän saalistuspaikan leikin lomassa. Edesmennyt Maustemäen Meirami intoutui leikkiin mukaan.

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi

Kissanomistajan alkeet, osa 2: hiekkalaatikot, kissanhiekat ja pesuohjeet

Tämä on viisiosaisen juttusarjan toinen osa. Aikaisemman osan löydät täältä: Osa 1: ravinto, juoma- ja ruokakupit.

Kissanhiekka

On suositeltavaa käyttää kissanhiekkaa, johon kissa on tottunut, sillä äkillinen hiekanvaihdos saattaa aiheuttaa sen, että kissa tekee tarpeensa muualle. Jos hiekkatyyppi on kuitenkin syystä tai toisesta tarpeen vaihtaa, niin kissan voi totuttaa uuteen hiekkaan lisäämällä vähitellen uutta hiekkaa vanhaan.

Laita laatikkoon riittävä määrä hiekkaa. Määrä on riittävä, kun hiekkaa kaivellessaan kissa ei pääse tekemään tarpeitaan aivan laatikon pohjalle. Tällöin virtsa on myös helpompi saada siivottua, eikä haju pinty laatikon pohjaan.

Edesmennyt Nötkötti tarpeillaan avomallisessa hiekkalaatikossa.

Kissanhiekoilla on erilaisia ominaisuuksia:

• paakkuuntuva tai paakkuuntumaton > paakkuuntuva on suositumpaa kuin paakkuuntumaton, sillä pissapaakku on helpompi siivota, ja hiekka pysyy pidempään puhtaana ja hajuttomana
• hienojakoinen mikrohiekka tai karkea hiekka > usein pienirakeinen hiekka on paakkuuntuvaa, kun taas karkea soramainen hiekka murtuu helpommin (kissat myös suosivat hienojakoista hiekkaa, koska se tuntuu usein mukavammalta tassuissa)
• hajustettu tai hajustamaton > hajustettu hiekka peittää hajuja ja pitää ympäristön raikkaana, mutta voi karkottaa kissan laatikolta tai aiheuttaa kissalle allergiaa
• hajunsitomis- ja imeytymiskyky vaihtelevat hiekoittain > hyvin imu- ja hajunsitomiskykyistä kissanhiekkaa ei tarvitse vaihtaa yhtä usein kuin huonompilaatuista hiekkaa
• pölyävyys > pölyävä kissanhiekka voi aiheuttaa hengitystieoireita niin kissalle kuin ihmisellekin

Perinteisen savihiekkapohjaisen kissanhiekan ohella markkinoilta löytyy myös kristallihiekkaa ja puupellettejä, jotka ovat molemmat kevyempää materiaalia kuin perinteinen kissanhiekka.

Kristallihiekka on erittäin imukykyinen sisältämänsä piidioksidin eli silikan vuoksi, ja siksi se sitoo hyvin hajuja. Silikan vuoksi kristallihiekka saa toisinaan myös nimen silikaattihiekka. Paakkuuntumattomassa silikaattihiekassa virtsa imeytyy silikaattirakeisiin, joten laatikosta poistetaan vain ulosteet, kunnes hiekka vaihdetaan kokonaan. Myös paakkuuntuvaa silikaattihiekkaa on saatavilla kaupoissa.

Kristalli- eli silikaattihiekkaa.

Kristallihiekan lisäksi on puupohjaista kissanhiekkaa. Paakkuuntumattomat puupelletit hajoavat kastuessaan puruiksi, joten kristallihiekan tavoin laatikosta poistetaan vain ulosteet hiekan vaihtoon asti. Ulostetta lapioidessa tulee helposti purun lisäksi myös puupellettejä mukaan, joten turhaa hävikkiä tulee helposti. Toisaalta pelletit ja purut voi yleensä laittaa biojätteeseen tai kompostoida sen jälkeen, kun uloste on lapioitu joukosta pois. (Huom! Tarkista asuinalueesi jäteohjeet, koska kaikissa paikoissa puupohjaista kissanhiekkaa ei voi lajitella biojätteeseen!) Vaihtoehtoisesti puupelletit ja -purut voi polttaa tai laittaa energiajätteeseen. Paakkuuntuvaa puupohjaista hiekkaa käytettäessä hävikkiä ei tule, sillä pissapaakut saadaan helposti siivottua pois.

Puupellettejä.

Kissan jätösten päivittäistä siivoamista varten kissanvessan lähettyvillä kannattaa olla jonkinlainen roska-astia. Tarkoitusta varten markkinoilla myydään kissanvessaroska-astioita, joissa on erityinen mekanismi, jolla on tarkoitus estää hajujen leviäminen muualle asuntoon. Lisäksi niissä saattaa olla pidike kissanhiekkalapiolle. Halutessaan voi käyttää kuitenkin mitä tahansa roska-astiaa, jonka voi sijoittaa hiekkalaatikon läheisyyteen.

Hiekkalaatikot

Hiekkalaatikoita tulisi olla yhtä monta kuin taloudessa on kissoja, ja sen lisäksi vielä yksi ylimääräinen hiekkalaatikko. Näin jokainen kissa saa oman vessarauhan. 

Hiekkalaatikot kannattaa valita omien kissojen mieltymysten mukaan, mutta lisäksi on hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat:

• hiekkalaatikon malli: avoin tai suljettu > jos kissan mieltymyksestä ei ole etukäteen tietoa, niin kannattaa valita avovessa, sillä se yleensä miellyttää kissoja enemmän kuin suljettu kopallinen tai päältä kuljettava vessa (sisäänkäynti yläkautta)
• hiekkalaatikon koko > vähintään 1,5 kertaa kissan pituus nenästä hännäntyveen (liian pieni laatikko on kissoille epämukava käyttää)
• hiekkalaatikon syvyys > korkeat laidat auttavat pitämään hiekan laatikon sisäpuolella, vaikka siellä käyvä kissa olisikin innokas kaivelemaan (mikäli wc:seen tai kylpyhuoneeseen ei mahdu kovin suurta hiekkalaatikkoa, sijoita isot kissanvessat toiseen huoneeseen)

Jos käytät paakkuuntumatonta puupohjaista kissanhiekkaa, kannattaa hankkia kissanhiekkalaatikko, jonka pohjassa on ritilä, jonka kautta puru siivilöityy alemmalle tasolle, josta se on sitten helpompi poistaa.

Päältä kuljettava vessa.

Markkinoilta löytyy lisäksi itsepuhdistuvia kissanvessoja, jotka helpottavat kiireistä arkea, koska niitä ei tarvitse siivota samalla tavalla kuin perinteisiä kissanvessoja. Mallista riippuen vessaan vaihdetaan kuitenkin säännöllisesti kissanvessan suojapussi ja suodatin. Itsepuhdistuviin kissanvessoihin sopii paakkuntuva hiekka, sillä ne toimivat usein mekanismilla, jossa paakut erotellaan jätesäiliöön siivilöimällä hiekka ritilän lävitse. Jotkut itsepuhdistuvista vessoista toimivat vivusta kääntämällä, kun taas jotkut ovat vielä automaattisempia ja siivoavat itsekseen kissan poistuttua vessasta. Automaattiset itsepuhdistavat kissanvessat havaitsevat painosensorien ja infrapunatunnistimien avulla, milloin kissa lähtee vessasta ja siivoavat vessan vasta sitten.

Hiekat jäävät kopallisen vessan edustalla olevaan mattoon, minkä ansiosta ne eivät kulkeudu muualle asuntoon. Maton tilalle voi laittaa myös esim. kurakaukolan, missä on matalat laidat.

Itse hiekkalaatikon lisäksi tarvitaan myös:

• kissanhiekkalapio (ellet hanki itsepuhdistuvaa mallia) > hiekkalaatikko siivotaan jätöksistä vähintään kerran päivässä (Huom! Liian harvoin siivottu laatikko aiheuttaa helposti sen, että kissa alkaa vältellä tarpeiden tekemistä laatikkoon!)
• kissanhiekkamatto > kissanvessan edustalle voi halutessaan laittaa lemmikkieläinkaupoista saatavan kissanvessan edusmaton, kylpyhuone- tai ovimaton tai oikeastaan minkä tahansa sopivan kokoisen maton tai vaikka kurakaukalon estämään hiekan kulkeutumista muualle asuntoon 
• kloriittia, etikkaa ja pissanpesuainetta > kissanvessan ja mahdollisten ohipissojen pesua varten (ks. ohjeet Dewin somepostaus Ohipissaileeko kissasi, etkä tiedä millä tai miten siivota sotku?)

Grannen Happy tutkii päältä kuljettavaa vessaa.

Kissanvessan pesuohje:

Pese kissanvessa 2–4 viikon välein miedolla yleispesuaineella ja kuumalla vedellä. Hiekkalaatikko on pestävä ja hiekat vaihdettava säännöllisesti, sillä kissat pitävät siisteydestä eivätkä mielellään käy likaisessa vessassa.

Pesun jälkeen desinfioi hiekkalaatikko kloriitilla. Vaihtoehtoisesti voit suoraan pestä kissanvessan pelkällä kloriitilla. Huom! Käytä kloriitin kanssa vain haaleaa/viileää vettä, sillä kuuman veden kanssa kloriitti muodostaa höyryä, jota on vaarallista hengittää!

Muista huomioida myös hiekkalaatikon sijainti, sillä kissa tarvitsee tarpeidentekopaikakseen rauhallisen ja turvallisen paikan. Kissanvessoja kannattaa sijoittaa eri huoneisiinkin, koska kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu tehdä tarpeet useampaan eri paikkaan. Kissanvessaa ei kannata sijoittaa ihmisen kulkuväylille, ikkunan eteen, oven suuhun tai muuhun sellaiseen paikkaan, jossa kissa voi tulla häirityksi tai tuntea olonsa turvattomaksi. Muutoin kissa saattaa alkaa käydä tarpeillaan muualla kuin hiekkalaatikolla. 

Jos kissalla ilmenee sisäsiisteysongelmia, tutustu postaukseen kissojen virtsatieongelmista.

Lähteet:

Dewin sijaiskotiopas: Kissanvessa (Koonnut Linda Elmroos, Dewi ry:n aktiivi)

Ylikorpi, Päivi: Kissanhoidon käsikirja – kissan käyttäytyminen, käsittely, perushoito ja ruokinta

BestFriend: Kissanhiekka

Kissansilmin: Hiekkalaatikkoasiaa

Lemmikille: Itsepuhdistuva kissanvessa

Litterlocker: Litter cleaning made easy

Peten koiratarvike: Hiekkalaatikot ja vessat

PrimaCAT: Löydä paras kissanhiekka

- Ruu, sijaiskoti & sometiimi