Populaatioprojekti, joka kantaa nimeä "da Fattoria Vuota", starttasi toukokuun 2019 lopussa. Populaation nimen vapaa suomennos on "tyhjältä
tilalta". Kissat nimittäin asustelivat Varsinais-Suomessa
tilalla, josta omistajat olivat muuttaneet pois. Ihmiset olivat käyneet ruokkimassa kissoja, ja kissoilla oli ollut kulku
sisätiloihin.
Toukokuun lopussa tilalle tehtiin tutustumiskäynti: kartoitettiin, kuinka paljon kissoja suurinpiirtein voisi olla, mikä on populaation ikäjakauma ja kuinka hyväkuntoisilta ne näyttävät ulospäin. Jo tuolloin mukaan lähti kolme kissaa. Arviolta koko tilalla oli muutama kymmenen kissaa, joiden seassa oli ainakin kaksi pentuetta. Tämä tiedettiin siitä, että ainakin kaksi neitikissaa paljastui imeväisikäisten pentujen emoiksi. Emoja ei voitu ottaa vielä mukaan, koska emme tietenkään halunneet pentujen menehtyvän siksi, että emo olisi viety pois.
 |
| Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota. |
Yhdellä mukaan otetuista kissoista todettiin sekä herpes että mykoplasma. Myko on herkästi kissasta toiseen tarttuva, joten oletettavasti koko populaatiolla olisi se. Mykoplasma on kyllä helposti hoidettavissa antibiooteilla, mutta se asetti kriteereitä kissojen majoituksen suhteen: sijaiskodissa ei saisi olla muita eläimiä tai sijaiskodissa pitäisi olla mahdollisuus eristää kissat toisista eläimistä. Niitä ei ollut vapaana ainuttakaan, joten loukuttamista piti viivytellä.
Loukkuja pidettiin tilalla ja kävimme tekemässä tilannekatsauksia. Kesäkuun lopussa yksi aktiiveistamme teki taas tutkailukäynnin loukutuspaikalle: montako kissaa
siellä näkyy ja missä kunnossa ne ovat, näkyykö eri kissoja kuin
aikaisemmin ja niin edelleen. Kolme pentua oli mennyt loukkuun. Loukku ei
ollut vielä lauennut. Harkitsimme, että jätettäisiinkö pennut vielä tilalle, jotta saisimme varmuuden niiden emosta. Sitten saimme kuvia pennuista: todella pahan näköisiä silmätulehduksia. Ne oli otettava mukaan.
 |
| Diego "Fastpaws" da Fattoria Vuota |
Ennen kuin paikalla ollut aktiivi ehti sulkea loukun, se laukesi pentujen toimesta.
Yksi pentu pääsi livahtamaan karkuun. Sitten piti alkaa miettiä pennuille paikkaa: hätämajoitusta, sijaiskotia, jotain. Olisi ollut muutama paikka, minne heidät olisi voinut viedä, jos he eivät olisi olleet juuri tästä populaatiosta. Populaatiosta, jossa oli todettu tartuntatauteja. Meillä ei ollut vieläkään tarjolla ainuttakaan sijaiskotia, jossa olisi ollut eristysmahdollisuus tai jossa ei olisi ollut muita eläimiä.
Mitähän tässä sitten keksisi? No, olinhan itse ajatellut ottaa hoitopentuja syksymmällä, mutta nyt kun tilanne oli mikä oli, tajusin jo lupautuneeni sijaiskodiksi. Katsotaan nyt sitten, miten oma kissa reagoi siihen, kun kylppärin oven
taakse tulee vipinää!
Paikan päällä ollut aktiivi yritti löytää vielä kolmannen pennun, mutta sitä ei löytynyt. Varasimme keskiyölle päivystysajan, jotta saisimme lääkitykset
alulle. Lähdin toisen yhdistyksen jäsenen, Maijan, kanssa viemään kissoja
päivystykseen. Toinen pienistä huusi kopassa koko ajan.
Päivystyksessä vaikutti hiljaiselta, ja odottavan aika oli pitkä. Koitin soittaa rauhoittavaa musiikkia pennuille,
jos huutaminen lakkaisi. Ei se auttanut. Kello oli jo puoli yksi, ja huomenna oli tiedossa työpäivä. Pentu vain jatkoi huutamista, joten päätin kokeilla ottaa sen syliin. Hän lakkasi huutamasta. Halusi haistella ja tutkia kaiken. Ja kun kaikki oli tutkittu, hän nukahti kyynärtaipeeseeni.
 |
| Gaia "The Eye" da Fattoria Vuota yöllä päivystyksen odotusaulassa. |
Kello oli yksi yöllä. Piti päästä vessaan. Laitoin pennun takaisin
koppaan vessareissun ajaksi, mutta huutaminen alkoi heti uudestaan. Pikavessa,
kaakaota automaatista ja pentu takaisin syliin nukkumaan. Taas
hiljeni. Koitin itse olla nukahtamatta. Kello oli melkein kaksi, kun hoitaja tuli kertomaan, että heillä alkaisi hätäleikkaus kohta. Hän vilkaisi pennun tilannetta ja totesi, että: "Tulkaa huomenna
uudestaan." Hän antoi mukaan recovery-ruokaa, jossa on korkea
energiapitoisuus.
Sovimme, että Maija hakisi pennut aamulla eläinlääkärikäynnille mukaan. Toisin sanoen minun tarvitsisi herätä seitsemältä laittamaan pennut valmiiksi. Vein pennut eristykseen, päästin heidät kopasta
ja katsoin, kun he söivät. En malttanut mennä heti nukkumaan. Kello oli kolme, kun pääsin sänkyyn. Melkoinen aloitus sijaiskotina.
- Ida, Dewi ry:n sijaiskotivastaava
- Tutustu sijaiskotitoimintaamme
- Lue lisää kissojen tartuntataudeista ja terveydenhoidosta Kissaliiton sivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti