Osaavatko kissat tulkita meitä ihmisiä?

Kissa, ihmisen paras ystävä osa 3

Me ihmiset emme loista kyvyillämme tulkita kissojemme ilmeitä ja eleitä, mutta meillä näyttäisi kuitenkin olevan melko hyvät edellytykset tulkita niiden ääniviestejä. Entä miten on kissojen laita, osaavatko ne tulkita meitä? 

Kissan kykyä tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä on tutkittu vielä toistaiseksi verrattain vähän, mutta joitain tiedonmurusia meillä aiheesta kuitenkin jo on.

Omistajan käyttäytyminen ja tunnetilat vaikuttavat kissaan. Kissojen esimerkiksi tiedetään välttelevän vihaisen omistajansa seuraa.

Sormen osoitus ja paljonpuhuva katse

Katsetta on tyypillisesti totuttu pitämään koiran ja ihmisen välisen voimakkaan kiintymyksen ja sanattoman viestinnän ilmentymänä, mutta entä kissat? Onko kissan ja ihmisen välisellä katsekontaktilla merkitystä? Kyllä, ihmisen katseella vaikuttaisi olevan merkitystä kissalle, mutta se, millaiseksi merkitys milloinkin muodostuu, vaihtelee.

Kissa esimerkiksi tuntuu välttelevän samassa huoneessa olevan itselleen tutun ihmisen tuijotusta. Kissa siis katsoo kohti tuijottavaa ihmistä huomattavasti lyhytkestoisimmissa jaksoissa, kuin ihmisen katsellessa muualle. Tämä voidaan tulkita kissan taholta välttelykäyttäytymiseksi: kissat siis haluavat vältellä suoraa katsekontaktia tuijottavan ihmisen kanssa. Kenties kissa haluaa vältellä ihmisen suoraa katsetta siksi, että sillä on kissalle sama merkitys kuin lajitoverin katseella: mahdollinen uhka ilman minkäänlaista palkkiota tai hedelmällistä päämäärää?

Kissat saattavat kuitenkin ottaa ruokaa mieluummin vastaan sellaisilta ihmiseltä, joka katsoo kissaa kutsuessaan sitä luokseen, kuin sellaiselta, joka kutsuu, muttei katso. Se, miten kissa kokee ihmisen katseen ja "tuijotuksen" saattaakin siis riippua tilanteesta.

Kissat osaavat myös seurata ihmisen katsetta, sormen osoitusta ja liikettä, ja suunnistaa niiden tarjoamien vihjeiden avulla ruokakulhon luokse. Ehkä kissat ovatkin aikojen saatossa harjaantuneet seuraamaan ihmisen ruokatilanteisiin liittyvää toimintaa, sillä alkujaan itsenäinen ja ihmisestä riippumaton eläin on yhteiselon tiimellyksessä tullut ruokaresurssiensa osalta ainakin joissain määrin riippuvaiseksi ihmisestä. On siis toisin sanoen ollut kissalle hyödyksi olla skarppina ja osata ottaa mahdollinen ilo ja hyöty irti sellaisista ihmisen ilmentämistä signaaleista, jotka saattoivat merkitä ateriaa. 

On myös olemassa tilanteita, joissa kissa hakee katseellaan aktiivisesti tietoa ja tukea ihmiseltä. Kissojen esimerkiksi tiedetään vilkuilevan omistajiaan oudoissa ja epävarmuutta herättävissä tilanteissa, ja omistajan ilmentämän tunnereaktion vaikuttavan kissan käyttäytymiseen. Jos kissa ei ole aivan varma miten oudossa, vieraassa, yllättävässä tai pelottavassa tilanteessa tulisi toimia, se kääntyy siis omistajansa puoleen ja yrittää hänen reaktioitaan tarkkailemalla päästä jyvälle siitä, mitä on meneillään. 

Kissa, ihmistunteiden tulkki?

Kissan tiedetään muodostavan sosiaalisia suhteita sekä lajitovereidensa että meidän ihmisten kanssa. Sekä toisten yksilöiden tunteiden tunnistaminen että yksilöiden erottaminen toisistaan äänten ja ilmeiden perusteella on siis kissalle hyödyksi näiden lajinsisäisten ja lajienvälisten suhteiden muodostamisessa. 

Mitä tulee kissan ja ihmisen väliseen toimintaan, kissa näyttäisi erottavan omistajansa vieraista ihmisistä ja painavan yksittäisistä ihmisistä mieleensä sellaisia muistikuvia, jotka vaikuttavat kissan suhtautumiseen myöhemmissä kissan ja tämän nimenomaisen ihmisen välisissä kohtaamisissa.

Kissalta näyttäisi löytyvän myös kyky tunnistaa ihmisiä yhdistelemällä heidän äänensä ja kasvojensa tarjoamaa tietoa. Moniin muihin eläinlajeihin verrattuna kissan kyky tunnistaa ihmisiä äänen ja kasvojen perusteella on kuitenkin rajallinen ja vaikuttaisi pätevän vain omistajaan, ei vieraisiin ihmisiin. Lisäksi kissan tiedetään tunnistavan oman nimensä muun puheen joukosta sekä tutun että vieraan ihmisen lausumana. 

Kissan on havaittu ilmentävän enemmän stressikäyttäytymistä altistuessaan lajitoverinsa tai ihmisen ilmentämille aggressiivisille ääni- tai näköärsykkeille kuin silloin, kun kyseessä oli iloisuutta tai tyytyväisyyttä ilmentävät vastaavat ärsykkeet. Tämä puhunee sen puolesta, että kissalla olisi kyky tunnistaa ja tulkita sekä sosiaaliseen lähipiiriinsä kuuluvien lajitovereiden että itselleen tuttujen ja läheisten ihmisten tunnetiloja äänensävyjen perusteella. Lisäksi kissan tiedetään ilmentävän enemmän positiivisiin tunnetiloihin liittyvää käyttäytymistä ja viihtyvän paremmin omistajansa seurassa silloin, kun omistaja vaikuttaa iloiselta. Vastaavasti kissa ilmentää vähemmän positiivisiin tunnetiloihin liittyvää käyttäytymistä omistajansa vaikuttaessa vihaiselta.

Lajienvälisen tunteiden tulkinnan voidaan nähdä olevan hyödyksi ihmisen ja kissan välisen suhteen muodostamisessa ja ylläpidossa. Siksi onkin mahdollista, että kissoille on domestikaation myötä kehittynyt sosiokognitiivinen kyky tunnistaa ja tulkita ihmisten tunnetiloja ja mukauttaa omaa käyttäytymistään niiden mukaan. Tätä teoriaa tukevat muiden domestikoituneiden ja tiiviissä kanssakäymisessä ihmisen kanssa elävien lajien, etunenässä koirien ja hevosten, tiimoilta tehdyt vastaavanlaisista kyvyistä kertovat havainnot. Lieneekin mahdollista, että kyseessä on näille kesyeläimille yhteinen, lajienvälisten sosiaalisten suhteiden muodostamisen ja ylläpidon kannalta välttämätön kyky, jonka avulla eläimet voivat esimerkiksi välttää ihmisen vihaisuudesta mahdollisesti koituvat negatiiviset seuraukset.

Lisätutkimusta kuitenkin vielä tarvitaan, että kissan kyvyistä tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä voidaan päästä kunnolla jyvälle.

Tämän hetkisen tiedon mukaan kissoilla vaikuttaisi olevan kyky tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä, äänensävyjä ja tunnetiloja sekä muuttaa käyttäytymistään tekemiensä tulkintojen perusteella. 

Onko olemassa asioita, jotka rajoittavat tai jopa estävät kissayksilön mahdollisuuksia ilmaista omia tunteitaan lajitovereilleen tai ihmiselle? Se selviää seuraavassa, ja samalla tämän juttusarjan viimeisessä osassa.

Sari Toivola
Kirjoittaja on eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.

Lähteet: 

Hikari Koyasu, Takefumi Kikusui, Saho Takagi & Miho Nagasawa (2020). The Gaze Communications Between Dogs/Cats and Humans: Recent Research Review and Future Directions. Front. Psychol., 18 December 2020 | https://doi.org/10.3389/fpsyg.2020.613512

Miklosi, Adam & Pongracz, Peter & Lakatos, Gabriella & Topál, József & Csányi, Vilmos. (2005). A Comparative Study of the Use of Visual Communicative Signals in Interactions Between Dogs (Canis familiaris) and Humans and Cats (Felis catus) and Humans.. Journal of comparative psychology (Washington, D.C. : 1983). 119. 179-86. 10.1037/0735-7036.119.2.179.

Angelo Quaranta, Serenella d’Ingeo, Rosaria Amoruso & Marcello Siniscalchi (2020). Emotion Recognition in Cats. Animals 2020, 10(7), 1107; https://doi.org/10.3390/ani10071107