Aliarvostetut mustat kissat

Fella la Mowers elämää etsimässä

Mustasta kissasta tulee joko ensimmäisenä mieleen Teininoita Sabrinan puhuva kissimirri, tai ikuisesti pahaa onnea tuova noidan taikaeläin. Entäpä Mustan kissan tango? Se on lastenlaulu josta tulee ikävällä tavalla hyvinkin helposti korvamato. Mikäli laulaisin sitä laulua päivittäin omalle mustalle kissalleni, Fella la Mowersille, niin melko varmasti lelupallon sijaan se olisi poskeni joka saisi hänen tassultaan kyytiä. Ei laulutaitojeni puutteellisuuden takia, vaan sen kappaleen. En myöskään tiedä miten Fella reagoisi siihen, jos ilmestyisin hänen eteensä naamiaisiasussa joka esittäisi häntä – onhan nyt sentään halloween. 

Mustat kissat ovat jääneet niin populaarikulttuurin kuin kodittomuudenkin vangeiksi, sillä mustat kissat viettävät pidemmän ajan eläinsuojeluyhdistyksillä odottamassa omaa loppuelämän kotiaan kuin muunväriset kissat. Amerikassa kyse oli ainakin ennen vanhaan usko pahasta onnesta, nykyään syynä voi olla mm. mustien kissojen huono kuvattavuus sosiaalista mediaa ajatellen. Onneksi kaikkialla mustia kissoja ei pidetä pahoina olentoina. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Japanissa uskotaan mustan kissan tuovan onnea niin avioparillekin kuin sinkkunaisellekin. 

Kezän Must'oi

Dewillä onneksi mustat kissat saavat oman kodin ilman sen suurempia odotteluja, mutta kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Tällä hetkellä Dewillä on 10 aikuista kissaa, jotka ovat joko kokonaan mustia tai joissa on erittäin vähän valkoista joukossa, sekä 4 täysin mustaa pentua; Sygyzyn Kuudamin jälkeläiset. Heidän viides sisarus on tosin täysin harmaa, johon yksi sijaiskoti kommentoi vain musteen olleen lopussa. Vaikka meillä onkin Dewillä tilanne hyvä, niin silti aloimme blogitiimissä miettimään mustan kissan adoptoimisen hyötyjä.

Kaikki Dewin aikuiset mustat kissat vaikuttavat melko sosiaalisilta kavereilta, ja he varmasti löytävät itselleen nopeasti uudet kodit. Mustat kissat ovat siis herttaisia karvapalleroita, uteliaita ja aina paikalla, halusit sitä tai et. Jos kotisi sisustus on hyvinkin tummasävytteinen, niin tarvittaessa musta kissasi voi sinne maastoutua ja leikkiä kanssasi piilosta. Esimerkiksi kun meillä käy eräs kissoja pelkäävä ihminen kylässä, niin meidän Fella on sopivasti maastoutunut raapimispuun mökin sisälle, tai lattialla olevan maton päälle. Uskallan väittää, että vieraamme pelko ei ole enää niin suurta kun ei ole kissaa näkyvissä. Kunnes Fella avaa silmänsä. 

Temmuzun Mistik

Jos musta kissa pystyy maastoutumaan mustien huonekalujen joukkoon, niin entäpä ne kissankarvat? Eihän niitä tummissa huonekaluissa näy ollenkaan. Ja jos pukeutuu usein mustiin vaatteisiin, niin sitten mustan kissan adoptoiminen perheenjäseneksi on oikein hyvä ja käytännöllinen päätös. Kissankarvojen läsnäolon muistaa vain aina silloin kun poistuu kodistaan, ja huomaa muistuttavansa käytettyä tarraharjaa, mutta muuten sitä elää kotioloissa melko kissakarvatonta ja stressitöntä elämää.

Mustilla kissoilla on tosin varsinkin kesäisin taipumusta vaihtaa turkkinsa ruskeaksi mikäli he vallan viihtyvät auringon valossa, sillä aurinko haalistaa mustasta väristä pigmenttiä. Mutta et ainakaan voi kyllästyä kissasi ulkonäköön, kun kesällä hän voi olla sävyltään Ikean mustanruskea varjossa kun taas auringossa ihan vain ruskea, ja taas talvella kotonasi asustelee elävä nokipallero. Ja sitten kun kissalle tulee ikää, niin voi hän alkaa harmaantumaan tyylikkäästi ja arvokkaasti, mahdollisesti samaan aikaan omistajansa kanssa. 

Musta kissa on adoption sekä arvokkaan elämän arvoinen lemmikki.

- Jonna, Fella & Anu, blogitiimi